Avoin kirje Lahen päättäjille

Rakas kotikaupunkini Lahti. Tänään tuli ilmi että useista kaupungin puistoista on poistettu jalkapallomaalit koska ne koetaan vaaralliseksi, ne saattavat jopa kaatua jonkun päälle. Ymmärrän teidän huolenne loukkaantumisista, pahoistakin, ja on varmasti totta, että jossain päin Suomea kaatuneet jalkapallomaalit ovat saaneet tuhoisaa jälkeä aikaan. Ymmärrän myös vastuukysymyksen, jota te virkamiehet ja päättäjät joudutte pohtimaan, mutta en silti sulata ratkaisuanne!

Lahdesta käytetään usein (tai on ainakin käytetty) nimitystä urheilukaupunki, myös kaupungin omassa markkinoinnissa. On hienoa että kaupungissa järjestetään hiihdon ja usean muun lajin arvokisoja, kaupungissa pelaa muutama pääsarjatason palloilujoukkue ja useat menestyneet yksilöurheilijat ovat tuoneet kaupungille julkisuutta ympäri maailman, mutta onko pelkästään se teistä urheilukaupungin mittari?

Itse kasvoin Lahessa, jossa toki futiskentät lukittiin sekä suojattiin piikkilangalla ja vaseliinilla, mutta jossa siitä huolimatta lapsen ja nuoren oli mahdollista pelailla eri pallopelejä ympäri vuoden ja vuorokauden, kentillä ja puistoissa. Nyt viime aikoina tuntuu että yhä useammat täysin päättömät liikuntaan liittyvät kiellot tulevat nimenomaan tästä urheilukaupungista, miksi? Sattuuko kaupungissa enemmän haavereita kuin muualla, vai ovatko päättäjät todella vain niin pihalla että uskovat näin tekevänsä hyvää kaupunkilaisille. 

Itse miellän urheilukaupungin sellaisena, joka mahdollistaa kaupunkilaisten aktiivisen elämäntyylin. Urheilukaupunki yrittää löytää ratkaisuja miten ihmisille saataisiin tarjottua entistä enemmän ja parempia mahdollisuuksia omatoimiseen liikuntaan ja siihen myös taloudellisesti satsataan. On aina helpompi poistaa ja leikata, se jopa näyttää hyvältä kaupungin budjetissa, mutta mitä jos tekisittekin toisin päin? Kunnostaisitte maalit ja muut liikuntapaikat turvallisiksi, ottaisitte lahtelaiset mukaan suunnittelemaan uusia ja vanhoja liikuntapaikkoja, näyttäisitte että olette aidosti kaupunkilaisten asialla, mahdollistajana.

Olen itse laittanut omalla vapaa-ajallani pystyyn Pihapelipäivä –tapahtuman. Sporttisen PopUp –päivän helatorstaisin ja tapaninpäivänä, pyydän nyt teitä Lahden kaupungin päättäjät, että Lahti olisi tulevaisuudessa esimerkkikaupunki, jossa pelailu, yhdessä olo ja hauskapito olisi entistä vahvemmin osa jokaisen kaupunkilaisen jokaista päivää. Kaupungilta se vaatii tekoja, ei vain puheita liikunnan tärkeydestä ja hienoja esityksiä menneistä ja tulevista arvokisoista ja urheilulegendoista. Tulen mielelläni juttelemaan ja sparraamaan miten se voisi olla mahdollista. Voin myös luvata, että pieni rahallinen sijoitus nyt maksaa tulevaisuudessa itsensä helposti takaisin.

Ensimmäinen teko voisi olla kunnostaa maalit ja palauttaa ne puistoihin. Kuten eräs vanha lahtelainen ystäväni tänään facebookissa kirjoitti: ”Saksalassa, sillä nurmikentällä olen ensimmäisen kerran pelaillu maaleihin 1980-luvun puolivälissä". Tiedoksenne, hän on edelleen hengissä, voi hyvin ja rakastaa urheilua hyvin paljon, kuten minäkin! Eikä kaupunkia varmasti haittaa, jos muutama uusi urheilutähti saa myös ensi kimmokkeen kaupungin ylläpitämistä puistoista?
Rakkaudella synnyinkaupungin ja etenkin sen ihmisten (lasten) puolesta,

Vili Nurmi