Mikä voisi olla sinun Final Nightisi?

Jarkko Niemisen Final Night täytti maanantai-iltana Hartwall Arenan viimeistä courtside jakkaraa myöten. Erittäin tunnelmallinen ja viihteellinen tapahtuma oli yhden kaikkien aikojen urheilijamme joutsenlaulu ammattilaiskentille ja samalla Jarkon ensimmäinen ja viimeinen todella suuri tennistapahtuma Suomessa. Tämän tekstin tarkoitus ei ole käydä läpi Jarkon ainutlaatuista uraa eikä edes Final Night tapahtumaa, vaan pohtia miten voisimme Suomessa tehdä entistä enemmän isoja, entistä laajempaan kohderyhmään kolahtavia (urheilu)tapahtumia.

Sen verran haluan palata vielä eiliseen, että tapahtumasta voivat monet järjestäjät ottaa oppia. Arenalla oli sopivasti viihdettä, huumoria, vilkkuvia valoja ja muita tähtiä, mutta kaikkien tehtävänä ja tavoitteena oli nostaa illan päätähti entistä korkeammalle, ei varastaa showta ja otsikoita sooloilulla tai pönkittää omaa egoaan! Toinen merkittävä piirre oli katsojien ja Niemisen välinen kunnioitus. Jarkko halusi tehdä unohtumattomat läksiäiset itsensä lisäksi faneilleen ja tukijoukoilleen, fanit halusivat vielä kerran (tai useat varmaan ensimmäisen kerran) kiittää ja osoittaa arvostusta Maskun suurelle miehelle! Lopputuloksena oli upea suomalainen urheiluilta ainakin kaikille Hartwallilla olleille, todennäköisesti myös TV-katsojille. Kiitos vielä kaikille tapahtuman tekijöille ja mahdollistajille, loitte upean tapahtuman!

On tietyllä tavalla sääli että Jarkko Nieminen pääsi kokemaan loppuunmyydyn Hartwall Arenan ja maamme laulun (yksilöurheilijalle varmasti upea ja harvinainen hetki) vasta ammattilaisuransa viimeisenä päivänä. Eilisen kaltainen tapahtuma olisi varmasti ollut jättimenestys aiemminkin, tosin jollain toisella nimellä. Eiliseen iltaan liittyen, toivoisin että suomalainen urheiluelämä ottaisi entistä enemmän inspiraatiota ja mallia meidän musabisneksestä. Viime vuosina lukematon määrä kotimaisia bändejä ja artisteja on tehnyt omat ”Final Nightinsa” jäähallissa, Hartwall Arenalla, Cheek jopa kahdesti Olympiastadionilla. Apulanta, Haloo Helsinki, Jari Sillanpää, Robin, Sunrise Avenue, Kaija Koo… lista jatkuu loputtomiin ja lisää loppuunmyytyjä jäähalleja on varmasti tulossa. Edelleen lähes kaikkien edellä mainittujen arki on pienemmillä klubeilla ja suppeammalle kohderyhmälle, mutta isot illat piristävät kummasti ja tuovat musiikin / brändin isompien massojen tietoisuuteen.

Onko suomalainen musiikki nyt parempaa kuin aiemmin vai miksi samat artisti soittavat yhtäkkiä monta kertaa isommilla stageilla? Urheilussa puhutaan usein pelin tasosta ja sen merkityksestä yleisömääriin, turhan usein. Uskallan väittää että useimmissa lajeissa pelin taso on täysin riittävällä tasolla uskottavan tuotteen ja isojen yleisömäärien houkuttelemiseksi, mutta tuotteen markkinointi ei.

On ollut ilahduttavaa seurata miten eri lajien maajoukkueet ovat onnistuneet lisäämään suosiotaan ja saaneet isot massat liikkeelle niin kotiotteluissaan kuin myös mm. jääkiekon, lentopallon ja koripallon arvokisoissa. Myös perinteiset isot lajit, hiihto ja yleisurheilu vetävät edelleen suuria yleisömääriä kansainvälisiin tapahtumiinsa, samoin ralli. Paikallisesti on myös tullut hienoja onnistumisia, mm. Happee ja Kokkolan Tiikerit ovat vieneet finaaleita jäähalleihin ja tehneet yleisöennätyksiä, erinomaista reagointia menestykseen. Veikkausliigassa oli tällä kaudella Stadin Derbyt jotka houkuttelivat katsomoon paljon uusia ihmisiä, ensikertalaisia, joten hyviä esimerkkejä löytyy, mutta enemmänkin voisimme tehdä.

Kasvavana trendinä, meillä ja maailmalla, on että isot tapahtumat ja elämykset kiinnostavat ja myyvät. Toivonkin että entistä useampi laji ja seura tarttuu tilaisuuteen ja tekee oman suurtapahtumansa, toivottavasti tässä tapauksessa positiiviset kokemukset rohkaisevat ja antavat uskoa entistä useammille. Hyvänä esimerkkinä voi käyttää ranskalaista Stade Français rugbyseuraa, jonka yleisökeskiarvo pyöri 2000-luvun puolivälissä muutaman tuhannen paikkeilla. Kerran kaudessa seura varasi käyttöönsä Stade de France stadionin (kapasiteetti 80 000 paikkaa) ja vuosia myi areenan täyteen. Oliko peli parempaa kuin kauden muissa peleissä, ei, mutta he loivat tapahtuman, elämyksen ja panostivat sen markkinointiin, isosti! Kyseessä ei ollut loppuottelu, joten ison tapahtuman tekeminen ei ollut kiinni menestyksestä, kuten mainitsemissani kotimaisissa esimerkeissä on ollut. Hyvänä kotimaisena esimerkkinä toimii Talviklassikot, järjestäjien ei tarvinnut jännittää tuleeko ratkaisevaa seitsemättä loppuottelua että tapahtuma voidaan viedä isommalle areenalle. Jarkon iso ilta osui uran viimeiseksi, voisiko seuraava supertähtemme (missä lajissa tahansa) tehdä sen jo uran aikana joka ruokkisi lisää kiinnostusta myös "oikeita" pelejä kohtaan?

Ottakaa seurat ja lajiliitot mallia musiikista, talviklassikosta ja eilisestä Final Nightista, tunnistakaa oma kohderyhmänne ja miettikää miten saatte sitä kasvatettua. Onnistunut tapahtuma lähtee lajin, urheilijan tai seuran omista arvoista ja vahvuuksista joita voi kuorruttaa teemaan liittyvillä mausteilla, ei päälle liimatulla bling blingillä. Jarkko Niemisen kaltaisia supertähtiä ei ole montaa, mutta uskon että monilla paikallistoimijoilla on mahdollisuus nostaa omaa profiilia liikuntasalien puolapuista isommille areenoille, pelin tasosta se ei ole kiinni vaan markkinoinnista!

Mitä hyötyä isommista tapahtumista sitten seuralla voisi olla? Isommat areenat mahdollistavat isomman taloudellisen tuoton, ne houkuttelevat uusia ihmisiä lajin pariin, yhteistyökumppanit saavat uusia ja isompia mahdollisuuksia hyödyntää yhteistyötä, elämyksiä urheilijoille ja katsojille… Isoa ei kannata tehdä vain koska muutkin tekevät, mutta kannattaa miettiä löytyykö omasta yhteisöstä mahdollisuuksia nostaa tekeminen seuraavalle tasolle.

Vili

PS. Tennisihmisenä oli upea kokea eilinen Final Night. Omaan silmään Hartwall Arena ei ole koskaan näyttänyt yhtä hyvältä kuin sinisävyisenä tennisareenana jonka keskellä yksi kaikkien aikojen urheilijoistamme nautti täyden salin ja muiden urheilulegendojen arvostusta. Kiitos Jarkko! 

Avoin kirje Lahen päättäjille

Rakas kotikaupunkini Lahti. Tänään tuli ilmi että useista kaupungin puistoista on poistettu jalkapallomaalit koska ne koetaan vaaralliseksi, ne saattavat jopa kaatua jonkun päälle. Ymmärrän teidän huolenne loukkaantumisista, pahoistakin, ja on varmasti totta, että jossain päin Suomea kaatuneet jalkapallomaalit ovat saaneet tuhoisaa jälkeä aikaan. Ymmärrän myös vastuukysymyksen, jota te virkamiehet ja päättäjät joudutte pohtimaan, mutta en silti sulata ratkaisuanne!

Lahdesta käytetään usein (tai on ainakin käytetty) nimitystä urheilukaupunki, myös kaupungin omassa markkinoinnissa. On hienoa että kaupungissa järjestetään hiihdon ja usean muun lajin arvokisoja, kaupungissa pelaa muutama pääsarjatason palloilujoukkue ja useat menestyneet yksilöurheilijat ovat tuoneet kaupungille julkisuutta ympäri maailman, mutta onko pelkästään se teistä urheilukaupungin mittari?

Itse kasvoin Lahessa, jossa toki futiskentät lukittiin sekä suojattiin piikkilangalla ja vaseliinilla, mutta jossa siitä huolimatta lapsen ja nuoren oli mahdollista pelailla eri pallopelejä ympäri vuoden ja vuorokauden, kentillä ja puistoissa. Nyt viime aikoina tuntuu että yhä useammat täysin päättömät liikuntaan liittyvät kiellot tulevat nimenomaan tästä urheilukaupungista, miksi? Sattuuko kaupungissa enemmän haavereita kuin muualla, vai ovatko päättäjät todella vain niin pihalla että uskovat näin tekevänsä hyvää kaupunkilaisille. 

Itse miellän urheilukaupungin sellaisena, joka mahdollistaa kaupunkilaisten aktiivisen elämäntyylin. Urheilukaupunki yrittää löytää ratkaisuja miten ihmisille saataisiin tarjottua entistä enemmän ja parempia mahdollisuuksia omatoimiseen liikuntaan ja siihen myös taloudellisesti satsataan. On aina helpompi poistaa ja leikata, se jopa näyttää hyvältä kaupungin budjetissa, mutta mitä jos tekisittekin toisin päin? Kunnostaisitte maalit ja muut liikuntapaikat turvallisiksi, ottaisitte lahtelaiset mukaan suunnittelemaan uusia ja vanhoja liikuntapaikkoja, näyttäisitte että olette aidosti kaupunkilaisten asialla, mahdollistajana.

Olen itse laittanut omalla vapaa-ajallani pystyyn Pihapelipäivä –tapahtuman. Sporttisen PopUp –päivän helatorstaisin ja tapaninpäivänä, pyydän nyt teitä Lahden kaupungin päättäjät, että Lahti olisi tulevaisuudessa esimerkkikaupunki, jossa pelailu, yhdessä olo ja hauskapito olisi entistä vahvemmin osa jokaisen kaupunkilaisen jokaista päivää. Kaupungilta se vaatii tekoja, ei vain puheita liikunnan tärkeydestä ja hienoja esityksiä menneistä ja tulevista arvokisoista ja urheilulegendoista. Tulen mielelläni juttelemaan ja sparraamaan miten se voisi olla mahdollista. Voin myös luvata, että pieni rahallinen sijoitus nyt maksaa tulevaisuudessa itsensä helposti takaisin.

Ensimmäinen teko voisi olla kunnostaa maalit ja palauttaa ne puistoihin. Kuten eräs vanha lahtelainen ystäväni tänään facebookissa kirjoitti: ”Saksalassa, sillä nurmikentällä olen ensimmäisen kerran pelaillu maaleihin 1980-luvun puolivälissä". Tiedoksenne, hän on edelleen hengissä, voi hyvin ja rakastaa urheilua hyvin paljon, kuten minäkin! Eikä kaupunkia varmasti haittaa, jos muutama uusi urheilutähti saa myös ensi kimmokkeen kaupungin ylläpitämistä puistoista?
Rakkaudella synnyinkaupungin ja etenkin sen ihmisten (lasten) puolesta,

Vili Nurmi

Urheilumarkkinointi, suunnittelun meinaamista vai tekoja?

Tämä blogiteksti sisältää mainoksen, mutta myös ajatuksia urheilumarkkinoinnista.

Tänään 19.5.2015 aukeaa haku elokuun lopussa alkavaan Sport Business School Finlandin järjestämään Haaga-Helian avoimen amk:n urheilumarkkinoinnin opintokokonaisuuteen (onhan vaikeasti sanottu). Opiskelijat tulevat koulutukseen omaan työhönsä liittyvän casen kanssa ja reilun vuoden aikana opiskelijan on tarkoitus kehittää paitsi osaamistaan myös omaa projektiaan. Sen takia on äärimmäisen tärkeätä, että myös työnantaja tai opiskelijan työyhteisö sitoutuu koulutukseen ja sen tavoitteeseen mahdollisimman hyvin. Sitä kautta on mahdollista saada entistä parempia tuloksia aikaan. Tervetuloa hakemaan, alamme tarvitsee uutta markkinointiosaamista!

Viime viikolla saimme nauttia samaisen koulutuksen (aiemman vuosikurssin) luennoillamme Imagen päätoimittaja Heikki Valkaman ja HJK:n markkinointijohtaja Sari Mikkonen-Mannilan seurasta ja opeista. Itselleni päällimmäiseksi ajatukseksi jäi mieleen lausahdus: ”markkinointi on ennen kaikkea tekoja”. Markkinointi mielletään usein hauskoina mainoksina, tempauksina ja kampanjoina, mutta molemmissa esitellyissä caseissa kyse on enemmänkin tietoon perustustuvasta kehitystyöstä, joka näyttäytyy tekoina. Tunnistetaan omat vahvuudet, oma erikoisuus, omat kannattajat ja myös ne, joita emme vielä ole onnistuneet vakuuttamaan ja tehdään asioita, jotka palvelevat päämäärää. Molemmilla toimijoilla, Imagella ja HJK:lla, on omassa kohderyhmässään hyvin tunnistettava brändi. Ne jakavat vahvasti mielipiteitä, mutta mikä tärkeintä, ne molemmat elävät brändiään käytännön teoilla, ei vain puheilla ja kivoilla mainoksilla (vaikka niitäkin molemmilta löytyy)! Liian usein käytämme aikamme suunnittelun meinaamiseen, kuten kollegani Risto Rasku tykkää sanoa.

(kuvat Image ja HJK, tehdään tekoja asioiden hyväksi, ei vain puhuta)

Itse laitoin vajaa kaksi vuotta sitten pystyyn tapahtuman nimeltä Pihapelipäivä. Aina helatorstaina ja tapaninpäivänä järjestettävän sporttisen PopUp-päivän tavoitteena on innostaa ihmiset viettämään aikaa yhdessä pelaillen ja leikkien, tarjoten mukavia kokemuksia pihapeleistä. Suurempana tavoitteena on tuoda pihapelit takaisin entistä useamman ihmisen arkeen, osaksi vapaa-aikaa. Kaiken viestinnän kärkenä on hauskuus ja yhteisöllisyys, mielestäni kovin erilainen viesti kun viime aikoina on ollut vallalla liikunnasta puhuttaessa. Suorittaminen, laihduttaminen ja viimeisimpänä, toki tärkeä sekin, liikunnan ja liikkumattomuuden talousvaikutukset ovat viestejä, joilla urheilua ja liikuntaa on mielestäni liikaa markkinoitu. Kovin tylsää, kun kyseessä on kuitenkin maailman hienoin tuote!

Viime viikolla, helatorstaina, järjestetty Pihapelipäivä, järjestyksessään neljäs, kasvoi aiempiin nähden ylivoimaisesti näkyvimmäksi ja kuuluvimmaksi. Useat valtamediat ottivat pihapelit teemakseen, seurat järjestivät pihapeleihin liittyvää ohjelmaa ympäri Suomen ja kaikkein tärkeimpänä, yksittäiset ihmiset lähtivät aiempaa aktiivisemmin ulos pelailemaan ja jakoivat kokemuksia aktiivisesti sosiaalisessa mediassa. Toivottavasti useat uudet ihmiset saivat niin mukavia elämyksiä, että seuraavia pihapelejä ei tarvitse odottaa tapaninpäivään. Pihapelipäivän yhteydessä järjestettiin myös useita liikuntavälinekeräyksiä. Asetin joulukuussa unelmaksi, että saisimme kerättyä yhteensä 1000 liikuntavarustetta vähempivaraisten perheiden hyväksi. Tarkkaa lopputulosta en tiedä, mutta hyvin lähelle ainakin pääsimme, mm. kaikissa Veikkausliigan kuudessa ottelussa oli mahdollisuus tuoda käytetyt välineet hyvään tarkoitukseen. Kiitos vielä kaikille mukana olleille ja auttaneille, matka kohti maailman suurinta urheilutapahtumaa on alkanut ja tarina jatkuu taas tapaninpäivänä.

Urheilusanomat 20/2015

Miksi kerron tästä samassa viestissä kuin mainostan koulutustamme? Kuten sanoin, urheilumarkkinointi on ennen kaikkea tekoja. Alamme tarvitsee uudenlaista ajattelua ja niiden ajatusten käytäntöön viemistä. Tunnistamme jo useita haasteita, mutta liian usein käytämme aikamme voivotteluun, jeesusteluun ja jatkotoimien suunnitteluun, emme tekemiseen! Pihapelipäivä syntyi koska halusin luoda jotain uutta alalle, tiesin riittävästi tarpeista ja kehitin siihen ratkaisun, omalla vapaa-ajallani. Uskon että monella muullakin on hyviä ideoita takataskussaan, mutta ne odottavat seuraavaa hankehakemusta tai kehitysryhmän kasaamista. Tehdään asioita, ei suunnitella meinaamista, siihen myös yritämme koulutuksessamme opiskelijoita rohkaista!

Lisätietoja ja linkki hakukaavakkeeseen http://sportbusinessschoolfinland.com/sbsf/urheilumarkkinointi-avoimen-amkn-opintojen-haku-kaynnissa/

Pudotuspelit, mitä voisimme tehdä ettei taas puhuttaisi heikoista yleisömääristä?

Taas koittaa se aika vuodesta kun kotimaiset palloilusarjat lähenevät huipennustaan. Seuraavan noin kahden kuukauden aikana pelataan lähes päivittäin jonkin lajin playoff –otteluita jossain lajissa jossain päin Suomea. Toivottavasti olen väärässä, mutta arvaan, että lähiviikkoina ihmetellään isoon ääneen katsojien, median ja pelaajien toimesta keskinkertaisia yleisömääriä ympäri Suomen, kaikissa lajeissa. Eikö tämä ole se aika vuodesta jota pelaajat, kannattajat, seurajohto sekä kaikki urheilun parissa ja ympärillä toimivat odottavat syksystä lähtien? Kyllä sitten kun tosipelit alkavat, jne… Kuluttajana haluan päästä mukaan hurmokseen, innostua pudotuspeleistä lajista riippumatta, oli oma joukkueeni mukana tai ei, mutta ei sitä helpoksi ole tehty. Esimerkiksi tällä hetkellä Helsingissä en ole havainnut mitään viitteitä palloilukevään huipentumasta, vaikka useammassa lajissa pudotuspelit ovat käynnissä tai juuri alkamassa (pl. Jokerit ja KHL)

Sanotaan nyt suoraan, emme ole osanneet kunnolla tuotteistaa kotimaisia pudotuspelejä missään lajissa! Luonnollisesti playoff –huuma pääsee valloilleen joissain kaupungeissa kun kevät etenee, aurinko paistaa ja oman kylän joukkue on edelleen peleissä mukana. Mutta piikit ovat hyvin paikallisia, satunnaisia ja syntyvät lähes poikkeuksetta vain saavutetusta menestyksestä, odotetusta tai yllättävästä. Toki, piristäviä poikkeuksiakin onneksi joka vuosi joukosta löytyy kun seurat ja niiden kannattajat aktivoituvat paikallisesti. Oli esimerkiksi mukava tänään sosiaalisesta mediasta bongata miten Rauman Lukko on aloittanut kaupungin värjäämisen sini-keltaiseksi. On luonnollisesti seurojen vastuulla tuoda itsensä paikallisesti näkyville ja levittää omaa ilosanomaansa mahdollisimman tehokkaasti että kaupunkilaiset tulvivat halleille ja tunnustavat väriä, mutta miten muuten yleistä kiinnostusta eri sarjojen huipennukseen voisi nostaa?

Yksittäisen liigan/liiton merkitys pudotuspelien tuotteistamiselle on tietysti avainasemassa, tehdään vielä selkeämpi ero runkosarjaan ja panostetaan pudotuspelien näkyvyyteen ja kiinnostuksen kasvuun tosissaan. Kumppanit ovat varmasti kiinnostuneita hyödyntämään yhteistyötään hyvin paketoidun playoff –tuotteen kanssa, koska kaikkien mielestähän se on kauden parasta aikaa? Mutta, itse haluaisin nähdä laajaa yhteistyötä myös eri lajien ja liigojen välillä keväisin.

Lyödään munat samaan koriin, miehet ja naiset, liigat ja divarit ja kerrotaan kansalle että nyt on pari kuukautta kestävä Suomen March Madness, pudotuspelikuukausi, playoffkuu! Kuten jo mainitsin, lähes päivittäin maaliskuun alusta toukokuun puoliväliin jossain kaupungissa pelataan pudotuspelejä, autetaan ihmisiä löytämään nämä tapahtumat ja kutsutaan heidät yhdessä luomaan playoff –henkeä. Mitä enemmän saamme nostettua pudotuspelien huomiota (edelleen lajista ja sarjasta riippumatta) sitä todennäköisemmin myös yleisömäärät nousevat pleijarien edellyttämälle tasolle, lajit ja seurat eivät juurikaan kilpaile katsojista keskenään. Eikä yhteismarkkinointi tietenkään poista seurojen oman työn merkitystä, päinvastoin, hyvin luodun alustan päälle on entistä parempi tuoda omaa markkinointia ja viestintää. Playoffkuun monilajinen turnauskaavio (ála NCAA), omat nettisivut, hästägit jne, hyödyntämismahdollisuuksia on paljon jos luodaan tunnistettava tuote, myös sponsoreille olisi tarjolla kenties se kaikkein paras tuote myytäväksi?

Minkä takia olen asiasta huolissani? Koska tyhjät penkit ja puolityhjät katsomot eivät mielestäni kuulu pudotuspeleihin! Keskustelun pitäisi olla miten saan joukkueeni pudotuspeliavaukseen liput, kannattaako hankkia kausikortti että varmasti pääsen paikalle… Haluan myös päästä mukaan playoff fiilikseen ja innostua Liigan, Mestiksen, Korisliigan, Salibandyliigan, Mestaruusliigan, Käsipallon sm-sarjan ja monen muun huipentumasta, kuten ne jotkut onnekkaat kannattajat jonka seura ”menee päätyyn asti”. Ehdotus ei tietenkään ole viimeiseen asti hiottu valmis malli, mutta tarkoitus olikin herättää uusia ajatuksia, niin monta vuotta samoista haasteista on puhuttu. Ja kuten alussa sanoin, toivottavasti olen väärässä ja loppuunmyyty -lappuja on luukuilla ympäri Suomen!

Ai niin, lauantaina pelattiin Jääpallon sm-finaali Brahen kentällä Helsingissä, en ollut paikalla koska en tiennyt siitä ennakkoon. Mutta hyvätunnelmaista peliä tv:stä katsoessani tuli mieleen, olisiko tapahtumaa kehittämällä mahdollisuus luoda urheilutapahtuman ympärille keväinen festivaali/karnevaali ja lisätä tapahtuman kiinnostusta?! Ei Helsingissäkään liikaa isoja urheilutapahtumia talvella ja keväällä ole, ainakaan ulkona! Muutaman vuoden päästä uusittu Olympiastadion huudettu?

Olisiko aika ottaa katsojat mukaan seuran kehittämiseen?

Nautin lukea ja kuunnella tarinoita, näkökulmia ja nopeasti kiihtyvää keskustelua kannattamisesta ja faniudesta. On hienoa, että viimeinkin, myös meillä Suomessa kannattajat on nostettu keskustelussa heidän ansaitsemalleen paikalle, näkyville ja tärkeäksi osaksi huippu-urheilua! Kuluttajat mahdollistavat ammattilaisurheilun, on siis tärkeätä että heitä myös kuunnellaan ja arvostetaan. Mutta miten hyvin seurat tuntevat asiakkaansa, onko tärkein sidosryhmä vain luku yleisömääräilmoituksessa ja miten asiakassuhdetta hoidetaan?

Monesti saa lukea miten suomalaiset ovat muita kansoja enemmän menestyshulluja urheilukuluttajia, höpöhöpö! Jo katsaus palloilusarjojemme yleisömääriin osoittaa väitteen vääräksi, ei sarjakärjillä ole automaattisesti isoimmat yleisömäärät, vaan niillä jotka ovat tehneet seurasta kiinnostavan ja tärkeän yhteisölle ja tapahtumistaan mielenkiintoisia ja helposti saavutettavia. Menestys on bonusta, joka ympäri maailman vaikuttaa yleensä positiivisesti seuran ja lajin kiinnostukseen ja yleisömääriin.

Mitä me oikeasti tiedämme kannattajista? Kuinka monella seuralla on tiedossa syyt miksi ihmiset seuraavat kyseistä lajia ja kannattavat juuri tiettyä seuraa, mikä on heidän mielikuvansa seurasta? Mitkä ovat kuluttajien motiivit kun he tekevät päätöksen miten viettävät vapaa-aikaansa ja mitkä ovat ne syyt miksi ihminen joko menee tai jättää menemättä urheilutapahtumaan? Käsitelläänkö kaikkia kannattajia yhtenä massana, vai tulisiko joukosta löytää entistä enemmän yksilöitä joiden tarpeisiin seurat ja tapahtumat voivat jollain kulmalla vastata? Miten tärkeänä kannattajat kokevat seuran osana omaa identiteettiään, miten se vaikuttaa kuluttamiseen? Onko tapahtumissa tärkeämpää pelin tason, vai kenties tunnelma ja ystävien tapaaminen? Keitä meidän katsojat ovat, mistä he tulevat ja miksi?

Yllä oli vain muutamia tärkeitä kysymyksiä joihin seurojen pitäisi pystyä omalta osaltaan vastaamaan, kuluttajilta saatuun tietoon perustuen. Useilla ihmisillä on aitoja tunteita seuraa kohtaan, heillä on halu auttaa ja olla mukana kehittämässä toimintaa, seuran tehtävä on antaa siihen mahdollisuus. Menestyäkseen vapaa-ajan kilpailussa tulee olla kiinnostunut ihmisten mielipiteistä, kysyä, kuunnella ja tarjota erilaisia keinoja vaikuttaa seuran kehittämiseen. Kun katsojat kokevat että he ovat mukana kehittämässä paikallista urheiluseuraa, yhteisöä, siihen sitoudutaan entistä vahvemmin. Kannattajat toivovat ja arvostavat vuorovaikutusta, vähintä mitä urheilujohtajien tulisi tehdä, on luoda sille mahdollisuus.

Mikäli ette ole tyytyväisiä yleisömääriin, älkää syyttäkö ensimmäisenä laiskoja ja ymmärtämättömiä katsojia, tutkikaa ensin mitä seuranne oikeasti tarjoaa ihmisille ja mitä ihmiset seuralta odottavat ja haluavat ja mistä he ovat valmiita maksamaan! Ottakaa siis kannattajat ja satunnaiskatsojat mukaan päätöksen tekoon, antakaa heidän olla mukana uudistamassa ja vahvistamassa tuotetta josta he maksavat.

Vili

Suomalainen urheilu tarvitsee keskustelua

Eilinen Suomen Urheilugaala sai hienosti monen urheilua enemmän ja (ilahduttavan monen) vähemmän seuraavan ottamaan kantaa urheilun eri osa-alueista. Kommenttien mukaan vääriä valintoja ja palkitsemisia tehtiin useita, vuoden urheilijan valitsevat toimittajat elävät väärällä vuosisadalla, itse asiassa koko valintatapa on vanhentunut ja tietysti Alkon yhteistyökumppanuus urheilun kanssa on suoraan saatanasta... Istun tätä kirjoittaessa Haaga-Helian Pasilan yksikön aulassa ja viereisessä pöydässä nuoret opiskelijat jatkavat keskustelua samoista teemoista, se ei voi olla huono asia. On hienoa että jokaisella on oma mielipiteensä tapahtumasta ja että sekä urheilusta että etenkin sen tuomista tunteista puhutaan.

Urheilugaalan ympärille on vuosien varrella pyritty rakentamaan koko suomalaisen urheilun juhlapäivää ja ainakin keskustelun laajuudessa mitattuna siinä on onnistuttu. Gaalan tavoite nostaa suomalaista urheilua, urheilijoita, urheilukulttuuria, eri sidosryhmiä ja urheilubisnestä framille voi todeta onnistuneen erinomaisesti, niin paljon tunteikkaita (ja/tai kieliposkessa heitettyjä) puheenvuoroja varsinkin sosiaalisessa mediassa eri palkitsemiset saivat aikaan.

Mistä se sitten kertoo? Urheilu kiinnostaa ja herättää tunteita, urheilun vastuullisuus ja kasvatusrooli kiinnostaa ja omat mielipiteet halutaan tuoda kuuluviin. Sosiaalinen media antaa siihen erinomaisen, suoran ja nopean mahdollisuuden, käyttäkäämme siis sitä entistä paremmin hyödyksi. Tarjoaako urheiluväki tarpeeksi kanavia, uusia avauksia ja mahdollisuuksia keskustelun vauhdittamiseksi vai keskitymmekö liikaa tulosten kertomiseen ja otteluiden läpikäymiseen? Urheilu on tarinoita, tuokaamme siis entistä vahvemmin ne tarinat ja tausta esiin, ne kiinnostavat huomattavasti suurempaa osaa suomalaisista kuin pelkät voitot ja tappiot!

On urheilun itsensä tehtävä nostaa keskustelu kahvipöytiin ja näppäimistölle, monipuolisena ja ihmiset mukaan ottavana. Urheilun etu on, että jokaisella suomalaisella on mahdollisuus vaikuttaa sen kehitykseen ja olla omalta osaltaan muokkaamassa ja päivittämässä suomalaista urheilukulttuuria vuodelle 2015. Mikäli odotamme poteroissa ja reagoimme vahingossa syntyneisiin kohuihin, olemme aina myöhässä. On parempi toimia pro-aktiivisesti ja näyttäytyä avoimena, kuluttajien mielipiteistä kiinnostuneena uusiutuvana toimijana, sillä tavoin myös kiinnostus urheilua kohtaan kasvaa. On sääli jos yhtä tunteikas keskustelu herää seuraavan kerran vasta vuoden kuluttua Suomen Urheilugaalan yhteydessä, urheilussa ja liikkeen lisäämisessä riittää puhuttavaa ja ennen kaikkea kehitettävää vuoden jokaiselle päivälle. 

Olisiko aika jo kypsä viikoittaiselle urheilun keskusteluohjelmalle jossa vaihtuvin teemoin luodaan puhetta urheilun eri ilmiöistä? Suomessa on todella vahva urheilukulttuuri, mutta se millainen se on tulevaisuudessa, on ihmisistä, Suomen kansasta kiinni. Annetaan siis keskustelulle tilaa, arvostetaan mielipiteitä ja keskustelun lomassa samalla kerrotaan ihmisille, mitä kaikkea hienoa urheilu tulosten lisäksi sisältää. On todennäköistä, että silloin tavoitamme useammin myös ne ihmiset, joiden emme edes tiedä kiinnostuneen urheilusta.

Viimeisen puolen vuoden aikana seuratuimmat urheiluun liittyvät tv-lähetykset ovat olleet Suomen Urheilugaala ja kaksi Loirinuotiolla lähetystä, joissa vierailivat urheiluikonimme Jari Litmanen ja Teemu Selänne. Ei puhuttu juurikaan pelin tuloksista, voittomaaleista, vaan tuotiin esiin persoonat, heidän tarinat, suomalainen urheilukulttuuri ja elämykset joita suoritukset ovat tuottaneet. Emme siis tarvitse aina peliä tai suoritusta että kokoonnumme tv:n ääreen nauttimaan ja arvostamaan urheilua ja sen tekijöitä, urheilusta on moneksi!

Urheilugaalan yhteydessä esiin nousi Alkon rooli tapahtuman kumppanina, pääasiassa negatiivisessa mielessä, eikä aiheetta. Mitä jos yhteistyöstä ja ennen kaikkea sen sisällöstä olisikin kerrottu avoimesti, mitä hyötyjä se tuottaa ja miksi näin "riskaabeli" kumppani on gaalalle valittu. Nyt yhteistyö tuotiin esiin logolla ja tökeröllä tuotesijoittelulla juontajien spiikissä, ei ihme että moni närkästyi. Tieto lisää ymmärrystä ja kiinnostusta, avoimella viestinnällä tämäkin negatiiviseksi kääntynyt case olisi voinut esittäytyä täysin eri valossa (olettaen että yhteistyöllä on myös hyvä ja liikuntaa hyödyttävä tarkoitus?).

Vaikka gaala on ohi, pidetaan me urheiluperheen puolella huoli, että vuoropuhelu ja keskustelu jatkuu. Kenties sitä kautta toimialamme tekee itsestään taas hieman kiinnostavamman ja entistä useampi tarttuu matkaan tänä vuonna. Vuoropuhelu, kaikkien mukaan ottaminen ja aloitteellinen, monipuolinen keskustelu urheilumaailmasta, kyllä siinä puhuttavaa riittää, ehkä jopa ohjelman verran?

Erinomaista ja monipuolisen keskustelevaa urheiluvuotta 2015!

Vili

muokattu klo 15.30, draft-versio oli päätynyt alun perin julkaisuksi