maanantai 11. tammikuuta 2016

Suomen Urheilugaala, paljon muutakin kuin Vuoden Urheilija

Tänään on taas päivä kun lukuisat ihmiset pahoittavat mielensä väärin tehtyjen valintojen takia Suomen Urheilugaalassa. Yhtä varmaa on myös se, että äänestystapaa, erityisesti urheilutoimittajain liiton valitsemassa Vuoden Urheilija -valinnassa kritisoidaan niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa, aivan kuten jokaisena edeltävänäkin vuotena. Yksi haluaisi yleisöäänestyksen, toinen antaisi vallan urheilijoille ja kolmas jotain siltä väliltä, kaikki varmasti vähintään ihan yhtä toimivia ratkaisuita, voittaja löytyisi niilläkin keinoilla. Mutta annetaan urheilutoimittajien pitää kiinni linnakkeesta, valintahan edustaa vain heidän mielipidettään (ja heistäkin vain niiden jotka ovat vaivautuneet äänestämään) Otetaan märinästä positiivinen puoli, onhan se osoitus että urheilu ja urheilijat kiinnostavat, ne aiheuttavat suomalaisissa suuria tunteita. (Jos 2,5 miljoonaa tv-katsojaa junnulätkän finaalissa ei vielä riittänyt todisteeksi…)

Pitkämäki, Tonteri, Olli, Kotaja, Piispanen, Laukkanen, Ilonen… Varmaan joku heistä, mutta itse en ole koko Urheilugaalan historian aikana ollut kovinkaan kiinnostunut Vuoden Urheilijan valinnasta. Ensinnäkin eri lajien saavutuksia ja sankaritekoja on lähes mahdoton verrata, toisaalta mielestäni kyseinen valinta vie turhan paljon huomiota gaalan muilta, erittäin tärkeiltä tehtäviltä ja tavoitteilta. Sain aikanaan (aika kulkee nopeasti, siitähän on jo 5 vuotta) edellisessä työssäni Infront Finlandilla olla kolme vuotta tekemässä kyseistä urheilun juhlapäivää ja gaalan merkitys sen tekijöille ja urheilukansalle tuli aivan muista asioista kuin yhdestä kultaisesta kiekosta. En tietenkään halua ottaa arvoa pois keneltäkään vuoden urheilijalta, saatikka tämän vuoden voittajalta, onhan se yksi hienoimmista kunnianosoituksista jonka urheilija voi Suomessa saada ja varmasti jokainen voittaja on sen ansainnut. Varsinkin yksilöurheilijalle, se antaa lisäksi urheilijan brändille ja yhteistyökumppaneille yhden arvonimen lisää käytettäväksi, Vuoden Urheilija. Sen sijaan haluaisin, että mahdollisimman moni kokisi Urheilugaalan yhtenä tärkeänä suomalaisen urheilun ja liikunnan näyteikkunana, juhlapäivänä, jolloin annetaan arvoa kaikille urheilun parissa toimiville suomalaisille.

Itselleni hienoimmat ja tärkeimmät hetket gaalassa ovat aina olleet pienten paikallisten toimijoiden nostamiset valtakunnalliseen tietoisuuteen ja entisten mestareiden paluu valokeilaan. Palkituista välittyvä riemu ja ylpeys tehdystä hyvästä työstä, joka usein myös tulee esiin kiitospuheissa, toivottavasti tänäänkin. On myös tärkeää että esimerkiksi kotimainen urheilumarkkinointi, -journalismi ja tapahtumat ovat saaneen vuotuisen näyteikkunan miljoonayleisön silmissä. Jokainen ehdolle päässyt on jo tehnyt omalla alallaan ja alueellaan merkityksellistä työtä, Uunon saaja ainakin joidenkin mielestä vielä muitakin parempaa.

Suomalaisen urheilukulttuurin kannalta on myös erittäin hienoa että valtakunnallisen gaalan lisäksi ympäri maata järjestetään lukuisia alueellisia urheilugaaloja. Urheilun merkitystä voi nostaa monella tavalla, päivittäinen työ on tietysti se kaikkein arvokkain tapa, mutta on myös hienoa että urheiluväki on oppinut nostamaan omaa häntäänsä entistä paremmin ja että se näyttäytyy myös viihteellisessä pukuloistossa ja kotimaisten huippuartistien rinnalla perinteisemmän räkäposkella –lookin lisäksi. On tärkeätä näyttää eri tavoin, että urheilu on paljon muutakin kuin arvokisamitaleja tai jatkoaikavoittoja /-tappioita, se on päivittäistä työtä muiden hyväksi, omien unelmien tavoittelua, yhteisöllisyyttä, yhteiskuntavastuuta, hauskuutta ja juhlaa!

Onnea jo tässä vaiheessa kaikille ehdokkaille, olette tehneet ainutlaatuisen hyvää työtä omassa roolissanne, ehdokkuus on jo todella kova saavutus! Hauskaa iltaa kaikille Areenalle ja kotisohvilta tv:n kautta gaalaa seuraaville, Muistetaan tänään(kin) antaa arvoa kaikille liikunnan ja urheilun parissa työskenteleville, suomalaisen urheilun tekijöille. Urheilun markkinointia voi ja tulee tehdä monella eri tavalla, vielä on paljon työtä gaalankin tekijöillä että se olisi vielä merkityksellisempi tekijä kotimaisen urheilun kokoamisessa, mutta hienoa että urheilu tavoittaa taas uusia ihmisiä eri keinoin.

P.S. Tässä linkki vielä eilisen sykähdyttävimpään urheiluhetkeen, tätä suomalainen urheileva kansa on kauneimmillaan. Toivottavasti pojalle löytyy pelikaveri! https://twitter.com/VirtanenTatu/status/686575276315250688

P.P.S Eikä tarkoitus ole pilata mielensäpahoittajien päivää, te saatte illalla vääntää ja märistä ihan kuten aiempinakin vuosina, tottakai, just do it! Antaahan se meille urheiluntekijöille taas bensaa koko vuodeksi miettiä miten saisimme teidät myös entistä useammin katsomoihin tai markkinointiyhteistyöhön paikallisen seuranne kanssa, ja tietysti pihapeleille heti huomenna…

P.P.P.S. Ja vielä vieno (mutta ilmeisen turha) toive, hehkutetaan omaa suosikkia hänen saavutuksiaan nostaen, ei kaverin meriittejä vähätellen (psst, arvokisamitali missä tahansa lajissa on kova juttu)


Vili