Pelaajat mukaan seuran viestintään ja markkinointiin

Lehtorin syyslukukausi alkaa kääntyä jouluksi ja on aika jakaa pienet kiitokset! Olen ensimmäistä kertaa saanut vetää urheilumarkkinoinnin opintoja ammattikiekkoilijoille Haaga-Helian avoimen amk:n kiekkoilijoiden opintopolulla ja olen oppinut todella paljon, toivottavasti myös pelaajat!? Siim Liivik nosti eilen hyvässä facebook-päivityksessään (https://www.facebook.com/siimliivikofficial/posts/670363746467767) esiin pelaajien roolin urheilumarkkinoinnissa, kiitos siitä! Samasta aiheesta olemme puhuneet paljon kyseisen ryhmän opiskelijoiden kanssa.

Itse urheilijat ovat todella pahasti alihyödynnetty voimavara meillä tämän päivän urheilumarkkinoinnissa. Kyllä, heidän ensisijainen tehtävänsä on toimittaa mustaa luukulle tai siivota maalinedustaa kaukalossa, mutta heillä on myös mahdollisuus tehdä paljon muutakin lajin, seuran, itsensä ja koko yhteisön hyväksi. On ollut todella positiivista huomata miten kiinnostuneita pelaajat ovat olleet kun heidän ymmärryksensä markkinoinnin kokonaisuudesta, seuran arvoista, brändistä, vaikuttavuudesta ja muista ihmisille merkityksellisistä asioista on kasvanut. Oli hämmentävää kuulla, että missään kyseisistä liigaseuroista (edustus noin puolesta seuroista) ei ollut pelaajien kanssa käyty läpi seuran markkinoinnin kokonaisuutta, harvassa edes perusteita mitä seura edustaa!

Olen nyt viimeisten viikkojen ja päivien aikana lukenut kymmeniä tehtäviä liittyen henkilöbrändiin ja pelaajien ajatuksiin tämän hetken ja tulevaisuuden urheilumarkkinoinnista meillä Suomessa ja lähes jokaisesta paistaa kiinnostus olla enemmän mukana seuran markkinoinnin kehittämisessä. Sosiaalisen median hyödyntäminen on luonnollisesti se ilmeisin tapa, mutta myös muita todella hyviä ajatuksia on pelaajilta tullut itsensä ja seuran kaupallistamiseksi ja toiminnan kehittämiseksi. Erilaisissa tapahtumissa ja yhteistyökumppanien tilaisuuksissa pelaajat ovat jo mukana, mutta useimmat kokevat ne kovin irrallisiksi, vaikkakin usein mukaviksi tavoiksi olla esillä ja uusien ihmisten ja sidosryhmien seurassa. seurajohdolla on luonnollisesti tiedossa mihin eri tempaukset liittyvät, mutta niin pitäisi olla myös niihin osallistuvilla pelaajilla. Mitä jos pelaajat pääsisivät vaikuttamaan entistä enemmän omaan rooliinsa seuran hyväksi kaukalon ulkopuolellakin, yhteistyössä seurojen toimistoväen kanssa suunnittelemaan miten kutakin paikallisyhteisössä tunnistettavaa persoonaa voisi entistä paremmin ja mielekkäämmin tuoda esiin? Mitä jos pelaajat yhdessä saisivat suunnitella seuralleen erilaisia kampanjoita, yhteistyökumppanuuksia ja viestintää esimerkiksi kannattajien suuntaan? Nuoret, sosiaalisesti lahjakkaat urheilijat ovat innovatiivisia kun heille annetaan mahdollisuus ja samalle se myös avaa heille uusia mahdollisuuksia tuotteistaa itseään.

Ehdotan, että jokaisessa seurassa, lajista riippumatta, otatte pelaajat yhteen seurajohdon kanssa ja esittelette seuranne toimintaa entistä laajemmin. ”Opetatte” pelaajille mistä seuran vaikuttavuus koostuu, ketkä ovat asiakkaitanne, minkä takia he tulevat pelaajia katsomaan, mikä on seuran rooli paikallisyhteisössä, sen historia jne. (tämä luonnollisesti vaatii tietoa seurassa näistä asioista) Minun kokemukseni mukaan se kiinnostaa pelaajia ja he ymmärtävät roolinsa hyvin osana urheilubisnestä, mutta jotta alamme kehittyisi entisestään, tarvitsemme kaikkien panosta yhteisen merkityksen kasvattamiseksi. Työntekijälähettisyys on voimissaan kaikilla toimialoilla ja kun pelaajat pystyvät entistä paremmin viestimään yhteisesti sovitun mallin mukaisesti, kaikki osapuolet voittavat myös urheilussa. Jokaiselle pelaajalle löytyy varmasti hänen omaan persoonaansa ja kiinnostukseen sopiva rooli kun niistä avoimesti puhutaan. Tärkeätä on että ei kahlita, vaan rohkaistaan ja opastetaan tekemään asioita yhdessä!

Kiitos koko opiskelijaporukalle erittäin mukavasta ja opettavasta kurssista, veditte jätkät hyvin! On ollut ilo keskustella teidän kanssanne ja lukea erittäin hyvin ja antaumuksella tehtyjä tehtäviänne. Nyt vain viedään asioita eteenpäin myös arjessa, ottakaa te pelaajat aloite jos ei sitä seurajohdolta tule!

Vili

PS. Tässä tekstissä fokus on nimen omaan seuran ja pelaajien yhteisessä tekemisessä, miksi ei myös liigojen. Saman ohjeen voin antaa myös kaikille muille lajeille ja sarjoille, tehkää yhdessä ja ottakaa ne kaikkien tunnistettavimmat persoonat lajistanne, eli pelaajat ja myös valmentajat, mukaan suunnittelemaan ja toteuttamaan markkinointia. Nyt on kiire tarkistamaan ja arvioimaan loppuja tehtäviä, joten en lähde edes vertailemaan musiikkiin ja yksilölajeihin.

Näkyvyyttä ja puhetta on, mutta mitä sitten?

Annoin tällä viikolla kahdelle eri opiskelijaryhmälle, liikunta-alan ammattilaisia, tehtävän otsikolla, ”mitä jos satummekin menestymään ja näkymään Riossa”. Kyseessä oli ”positiivisen kriisiviestintäsuunnitelman” tekeminen jollekin Rion olympialaisissa esiintyvälle suomalaiselle lajiliitolle tai muulle urheiluorganisaatiolle "odottamattoman" kiinnostuksen ja huomion varalle.

Kesäolympialaiset on maailman suurin urheilutapahtuma joka tarjoaa neljän vuoden välein kymmenille urheilulajeilla niiden suurimman näkyvyyden myös meillä Suomessa. Yle panostaa kisoihin ennen näkemättömän paljon, tarjoten muun muassa yli 600 tuntia suoraa lähetystä televisiossa, yli 200 tuntia radiossa ja tuhansia tunteja netissä, puhumattakaan kymmenistä muista medioista ja sosiaalisen median ”pöhinästä”. Kiitos jo tässä vaiheessa Ylen tiimille erinomaisesta palvelusta, vaikka oma seuraaminen onkin ollut jopa yllättävän vähäistä.  

Kisat ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet katsojia, mutta näkyvyyttä lajit ja urheilijat ovat saaneet. Hyvänä esimerkkinä golf, jota on viimeisen viikon aikana katsonut useampi suomalainen kuin koskaan aiemmin. Myös monissa muissa lajeissa yksittäiset urheilijat ovat nostaneet oman lajinsa kyykkyviiniosastolta pariksi päiväksi näkyvälle paikalle asiakasvirtojen keskelle. Benedict ”Pentti” Olah muistutti meitä suomalaisia pöytätenniksen olemassa olosta, kamppailulajien naiset saivat tunteet pintaan sekä suorituksillaan että haastatteluillaan jne, mutta mitä sitten?

Nyt kun Yle ja urheilijat tarjoavat sitä paljon kaivattua medianäkyvyyttä, miten on mahdollista että sitä ei edes juuri pyritä hyödyntämään paikallisesti? Uusien harrastajien rekrytointi, lajien tutuksi tekeminen, erilaiset lajikokeilut, fanituotteiden myynti, uusien yhteistyökumppanien hankinta ja lukuisat muut tärkeät tavoitteet olisivat nyt helpommin toteutettavissa kun ihmisten vastaanottokanavat olympialajien osalta ovat auki! Parin viikon päästä muut aiheet ja lajit taas valtaavat ihmisten ajatukset sekä mediahuomion ja seuraavaa suurta, ilmaista mahdollisuutta saa taas odottaa olympiadin ajan.  

Hollantilainen opiskelijani kertoi että esimerkiksi Amsterdamin keskustaan on rakennettu olympiakylä jossa on paitsi kisastudio, myös päivittäin vaihtuva lajiteema jonka avulla eri olympialajeja tehdään tutuksi hollantilaisille. Samanlaisia kisastudioita on ympäri maailman, miksi ei meillä Suomessa? Yhdelle lajille ponnistus on liian raskas, mutta paljon puhutulla ”lajien välisellä yhteistyöllä” ja yhteistyökumppanien avulla onnistuisi varmasti. Samalla teemalla kisastudioita voisi rakentaa jokaiseen isompaan kaupunkiin, urheilun ja pientenkin lajien näkyvyys kasvaisi ja ennen kaikkea seurat pääsivät esittelemään omia lajejaan ja kertomaan että myös paikallisesti lajeja on mahdollista harrastaa. Yleinen vastaus saamattomuuteen on resurssipula, mutta jos kasvua halutaan, pitää siihen myös uskaltaa panostaa. Lajijohtajat ovat todennäköisesti Riossa edistämässä omia tärkeitä agendojaan, mutta kyllä paukkuja pitää resurssoida myös kotimaahan!

En usko että minkään lajin harrastajamäärät lähtevät suureen kasvuun pelkällä kansainvälisellä näkyvyydellä. Se on hyvä pohja jonka päälle tulisi (hyvissä ajoin koska kisojen aikataulu on ollut jo kauan tiedossa) rakentaa oma markkinointi- ja viestintäsuunnitelma paikallisesti ja luonnollisesti myös toteuttaa se! Urheilijat ja Yle jakavat hyviä syöttöjä, nyt pitäisi löytyä niitä paikallisia viimeistelijöitä maalipaikoille.

Kisoja on vielä jäljellä ja muutaman viikon päästä starttaavat paralympialaiset, vielä on aikaa hyödyntää.

Hyvää kisafiilistä toivottaen,

Vili

Linkkejä:

Juttu Leedsin kisastudiosta: http://www.visitleeds.co.uk/news/Mill-Sq-City-Beach-Olympic-FanZone.aspx

Finmpanelin katsojaluvut: http://www.finnpanel.fi/tulokset/tv/vko/top/2016/32/yle2.html

HS:n juttu Ylen kisatelevisionnista: http://www.hs.fi/urheilu/a1468894213422

Menestyshullua huttua

Kaisa Mäkäräinen kommentoi viime viikon Enbuske, Veitola, Salminen –ohjelmassa suomalaisten fanittamista ja kuinka suuri merkitys urheilijan menestyksellä on ihmisten kiinnostukseen yksilöä kohtaan. Haastattelussa Mäkäräinen myös totesi kuinka esimerkiksi Ässien tai Jokereiden kannattajat kantavat valitsemansa seuran värejä elämänsä loppuun asti, kun taas yksilöurheilijoiden suosio heittelee menestyksen mukaan. Taisipa jutustelussa nousta myös tuttu ja turvallinen ”suomalaiset ovat menestyshullua kansaa” totuus esiin.

Menestyshullu -hokema on iskostunut vahvasti osaksi yleistä keskustelua kun puhutaan lajin seuraamisesta, katsojamääristä ja yhteistyökumppaneiden hankkimisesta. Valitettavasti arvostetutkin urheilujohtajat taitavat jopa uskoa tuohon höpöhöpöön, ainakin niin innokkaasti osa sitä viljelee kommenteissaan. Entäpä jos me suomalaiset emme olekaan muita kansakuntia menestyshullumpia, entä jos menestyshulluus johtuukin tekemättömästä tai huonosti tehdystä työstä?

Menestys on urheilun helpoimmin tuotteistettava asia! Urheilussa kilpaillaan paremmuudesta ja on luonnollista, että siinä taistelussa parhaiten pärjäävät kiinnostavat myös useimpia seuraajia. Jos siis tarjoamme katsojille vain urheilua, menestys siinä määrittää pitkälti suosiomme. Olisiko Chicagon kaduilla ollut miljoona ihmistä juhlimassa jos Blackhawks ei olisi voittanut Stanley Cupia, tuskin, menestyshulluja siis amerikkalaisetkin?! Menestys tuo aina lisäulottuvuuden tarinaan joka kiinnostaa ihmisiä ympäri maailman, mutta se itse tarina kannattaa rakentaa muiden elementtien varaan. Mäkäräisen haastattelun jälkeen jäin miettimään miten muilla viihteen aloilla taistellaan kuluttajien, fanien, suosiosta. Miksi toisaalta ihmiset sitoutuvat ässiin tai jokereihin eliniäksi, mutta yksilöurheilijoiden suosio pomppii kuin jojo ylös ja alas menestyksen mukaan?

Miten esimerkiksi muusikot ja yhtyeet varmistavat että heidän keikoillaan riittää yleisöä ja että musiikkia kuunnellaan? Kyllä, itse musiikilla on edelleen merkittävä rooli kokonaisuudessa, mutta entistä aktiivisemmin he ovat myös yhteydessä faneihinsa eri medioiden kautta ja tarjoavat erilaisia tarttumapintoja uusille kohderyhmille. Bändit haluavat olla esillä julkisuudessa, antavat paljon haastatteluita, ottavat kantaa erilaisiin asioihin, markkinoivat musiikin ulkopuolisia tuotteita aktiivisesti ja keskustelevat faniensa kanssa muun muassa sosiaalisessa mediassa. Jokainen biisi ei voi olla hittibiisi, mutta musiikin ulkopuolisella tekemisellä varmistetaan että kiinnostus artistia tai bändiä kohtaan säilyy, kasvatetaan uutta fanipohjaa ja sitoutetaan jo olemassa olevia faneja entistä paremmin. Ja olemalla entistä kiinnostavampi, myös todennäköisyys seuraavan kappaleen onnistumiselle on suurempi…

Jokaisella artistilla ja bändillä on oma persoonansa ja kaikilla on oma tapansa ylläpitää suhdettaan faneihin. Cheek on varmasti paras esimerkki miten luodaan musiikin ympärille kiinnostavaa sisältöä, mutta yhtä lailla urheilijat voivat ottaa oppia JVG:stä, Sannista tai vanhemman polven Apulannasta ja Anssi Kelasta. Hittibiisit, kuten urheilussa menestys, vaikuttaa artistin suosioon, mutta tekemällä muutakin kuin vain lauluja kuunneltavaksi ne varmistavat että yksittäisten onnistumisten ja epäonnistumisten merkitys suosiolle on mahdollisimman pieni, ainakin negatiivisesti.

Jos musiikki tarjoaa paljon ”pelin ulkopuolista” toimintaa, samaa voi sanoa myös seurajoukkueista. Seuroihin on tänä päivänä huomattavasti helpompi sitoutua kuin yksilöurheilijoihin. Seurat järjestävät tapahtumia, tekevät paljon hyväntekeväisyyttä, myyvät fanikamaa, kommunikoivat lähes päivittäin faniensa kanssa jne. Seuroilla on strategioita miten ne pyrkivät kasvattamaan fanipohjaansa, tavoitteena että menestyksen merkitys suosiolle olisi mahdollisimman pieni. Silloin kun menestys osuu kohdalle, kannattaa siitä tietysti ottaa täysi hyöty irti, mutta todellinen kiinnostus paljastuu heikompina aikoina. Mitä muuta siis tarjoamme kuin suorituksia kentällä, ladulla tai moukarihäkissä?

Urheilijat, suunnitelkaa entistä paremmin oma tarjontanne kentän ulkopuolella, aivan kuten yhdessä valmentajan kanssa suunnittelette portaat menestykseen urheilussa. Jos ja kun halutaan olla kiinnostava päivästä toiseen katsojien ja yhteistyökumppanien silmissä, sen eteen täytyy tehdä töitä, muuallakin kuin harjoituskentällä. Fan Relationship Management ei pitäisi olla vain joukkueurheilun arkea, yhtä lailla yksilöurheilijat voivat vaikuttaa omaan kiinnostavuuteen omalla (ja oman tiimin) päivittäisellä suunnitelmallisella tekemisellä jotta kiinnostus ei ole kiinni vain yksittäisen urheilusuorituksen onnistumisesta. Toisaalta, voimmehan jatkaa totutulla linjalla ja hokea päivästä toiseen, suomalaiset ovat menestyshullua kansaa!

Vili

PS. Kyllä, meiltä löytyy myös urheilijoita jotka ovat onnistuneet tuotteistamaan itsensä jo erittäin hyvin, muullakin kuin menestyksellä tai sen avulla. Kaisa Mäkäräinen on tutkimusten mukaan maamme kiinnostavin urheilija, joten tämä teksti ei ole kritiikkiä Kaisaa kohtaan, vaan ärtymys menestyshullua skeidaa kohtaan!

Lahti Basketball, pohjalta uuteen nousuun

Miesten divari-B koripallossa ei äkkiseltään kuulosta urheilun seksikkäimmältä sarjalta, mutta on hienoa nähdä miten siellä pelaava Lahti Basketball tekee asioita ammattimaisesti, vaikkakaan ei ammattilaisesti. Seuran yleisökeskiarvo huitelee samoilla lukemilla viime kaudella Korisliigassa pelanneen edeltäjänsä, Namika Lahden kanssa (oma arvio n. 700 henkeä / ottelu), jo se on yksistään hatunnoston arvoinen asia.

Ehdin tänään vasta ensimmäistä kertaa seuran kotiotteluun, mutta kyseessä ei suinkaan ollut ensimmäinen kosketus seuraan. Jo viime kesänä juttelin muutamaan otteeseen seuran puuhamisten kanssa, kun he vielä miettivät onko uudella seuralla mahdollisuuksia täyttää Namika Lahden jättämä tyhjiö lahtelaiselle ja suomalaiselle koriskartalle. Myös seuran näkyvyyteen mm. sosiaalisessa mediassa ja kaupungilla on panostettu talven aikana mukavasti. Alla on muutamia positiivisia huomioita seurasta, sen alkutaipaleesta ja tämän iltaisesta ottelutapahtumasta. En edes halua väittää että listaamani asiat ovat ne kaikkein tärkeimmät (seuran tekijät osaavat kertoa paljon paremmin), mutta kiinnostuneille suosittelen seuraamaan kyseisen "amatööriseuran" toimintaa ja ottamaan oppia omaan tekemiseen, lajista riippumatta.

Seuran ilme ja värit: Ammattimaisesti (ja ammattilaisten avustuksella) toteutettu ilme on tarkoituksella täysin Namikan violetista poikkeava (musta ja valkoinen). Yksinkertainen ja helposti tunnistettava, tyylikäs kokonaisuus jolla on onnistuttu luomaan heti alusta alkaen oma identiteetti uudelle seuralle.

Fanituotteet: Seura on alusta asti panostanut fanituotteisiin ja tänään katsomossa ilahduttavan moni oli pukeutunut seuran huppariin, lippikseen tai muihin fanituotteisiin. Myös lahtelainen, Support Your Local -tuotesarja on otettu seuran puolesta näkyvästi mukaan valikoimaan, aivan kuten myös muilla isommilla lahtelaisseuroilla, Pelicansilla ja FC Lahdella.

Paikallisuus: Kolmostasolla operoiva seura on jo lähtökohtaisesti paikallinen, mutta on kiva huomata miten paikalliset, tunnistettavat persoonat ja yritykset ovat mukana seuran toiminnassa. Pelaajista Vesa Mäkäläinen jäi kotikaupunkiinsa auttamaan uutta tulokasta ja antoi joukkueelle kasvonsa, seuran toiminnanjohtajana ja ainoana palkkatyöläisenä on Roope Suonio, yksi kaupungin korisikoneista. Ottelutapahtuman seremoniamestarina häärii kaupungissa erittäin pidetty Kari "Brädi" Härkönen ja myös seuran taustalla operoi joukko tunnettuja lahtelaisia. Uudelle seuralle on erittäin tärkeää luoda ympäröivälle yhteisölle uskottavat, tunnistettavat ja luotettavat kasvot ja kontaktit.

Puitteet: Lahden Suurhalli on yksi maamme parhaista sisäpalloiluareenoista johon katsojien on helppo tulla ja jossa jokaiselle on hyvä istumapaikka. On harvinaista että tällä tasolla puitteet ovat näin hyvät, mutta jos tällainen mahdollisuus tulee, kannattaa niitä hyödyntää maksimaalisen hyvin.

Ottelutapahtuma: Viihdyttävä tapahtuma jossa oli koko ajan seurattavaa. Paljon aktiviteetteja ja kumppanien mahdollistamia kilpailuja, ei vain koripallo-ottelu. Tapahtumassa onnistuttiin hyvin aktivoimaan yleisöä mukaan ja jokaisella tauolla oli jotain seurattavaa joka piti myös perheen pienemmät kiinnostuneina kentän tapahtumista.

Katsojat: Silmiinpistävän monipuolinen katsojaprofiili. Katsomossa oli paljon lapsia, junioripelaajia, perheitä, naisia, meitä keski-ikäisiä ja myös vanhempia, uskollisesti eri lahtelaisseurojen katsomoissa istuvia "urheiluihmisiä".

Tunnelma: Lähes kaikissa tehdyissä tutkimuksissa tunnelma nousee merkittävimmäksi tekijäksi onnistuneessa ottelutapahtumassa. Kun otetaan huomioon että pelataan amatöörisarjaa, tämän iltaista tunnelmaa voi luonnehtia jopa erinomaiseksi joka varmasti auttaa katsojien uudelleen houkuttelemiseksi katsomoon.

Hinnat: Runkosarjaan myytiin erittäin halpoja kausikortteja joilla saatiin sitoutettua ihmiset mukaan koko kaudeksi. Pääsylipun hinta, 9€, on myös erittäin kohtuullinen (huom sarjataso)

Positiivinen kierre: Seuran lanseeraus tehtiin tyylillä (tiiserit, lehdistötilaisuudet, ilme, fanituotteet..) ja ensimmäisitä otteluista tulleet hyvät kokemukset auttoivat houkuttelemaan katsojat uudelleen katsomoon ja tuomaan seuraaviin otteluihin myös kaverit mukaan.

Tulevaisuus: Mikäli pelit etevät seuran tavoitteiden mukaisesti, varmistuu sarjanousu Divari-A:han lähiviikkoina. Nyt nähdyn perusteella on helppo povata kehityksen jatkuvan myös tulevaisuudessa. Kasvavat kustannukset (mm. pelaajapalkat) tuovat uusia haasteita ja laittavat lisää painetta myyntipuolella, mutta onnistuneen neitsytkauden jälkeen myynti on huomattavasti helpompaa kuin pelkkien mielikuvien kaupallistaminen täksi kaudeksi. Uskottava brändi, paikallisten kiinnostus seuraa ja lajia kohtaan sekä houkuttelevat ottelutapahtumat ovat hyviä näyttöjä myös yritysten silmissä. On mukava huomata miten uusilla tekijöillä on jatkuvasti halu kehittyä ja kehittää toimintaa. Ensimmäisen vuoden aikana saadut kokemukset, onnistumiset ja opit, ovat ruokkineet halua tehdä asioita entistä paremmin ja kehitystä on tapahtunut jo kuluneen kauden aikana, toivottavasti näin myös jatkossa. Tsemppiä ukot, olette hyvällä tiellä kohti uutta menestystä!

Viime aikoina on saanut taas lukea valitettavan paljon uutisia seurojen talousvaikeuksista ja konkurssit ovat joka vuotinen ilmiö kotimaisessa palloilussa. Lahti Basketballista kannattaa ottaa mallia miten uusi alku on mahdollista tehdä, pienellä budjetilla mutta ammattimaisella otteella. Toisaalta, yllälistatut asiat voi laittaa kuntoon myös ennen viikatemiehen vierailua, rahasta ne eivät useinkaan ole kiinni.

Erinomaista pudotuspelikevättä kaikille, pidetään huoli että katsomot täyttyvät ihmisistä ja eri sarjojen kliimaksit näkyy myös katukuvassa ympäri Suomen, jokaisessa lajissa ja kaupungissa.

Suomen Urheilugaala, paljon muutakin kuin Vuoden Urheilija

Tänään on taas päivä kun lukuisat ihmiset pahoittavat mielensä väärin tehtyjen valintojen takia Suomen Urheilugaalassa. Yhtä varmaa on myös se, että äänestystapaa, erityisesti urheilutoimittajain liiton valitsemassa Vuoden Urheilija -valinnassa kritisoidaan niin sosiaalisessa kuin perinteisessäkin mediassa, aivan kuten jokaisena edeltävänäkin vuotena. Yksi haluaisi yleisöäänestyksen, toinen antaisi vallan urheilijoille ja kolmas jotain siltä väliltä, kaikki varmasti vähintään ihan yhtä toimivia ratkaisuita, voittaja löytyisi niilläkin keinoilla. Mutta annetaan urheilutoimittajien pitää kiinni linnakkeesta, valintahan edustaa vain heidän mielipidettään (ja heistäkin vain niiden jotka ovat vaivautuneet äänestämään) Otetaan märinästä positiivinen puoli, onhan se osoitus että urheilu ja urheilijat kiinnostavat, ne aiheuttavat suomalaisissa suuria tunteita. (Jos 2,5 miljoonaa tv-katsojaa junnulätkän finaalissa ei vielä riittänyt todisteeksi…)

Pitkämäki, Tonteri, Olli, Kotaja, Piispanen, Laukkanen, Ilonen… Varmaan joku heistä, mutta itse en ole koko Urheilugaalan historian aikana ollut kovinkaan kiinnostunut Vuoden Urheilijan valinnasta. Ensinnäkin eri lajien saavutuksia ja sankaritekoja on lähes mahdoton verrata, toisaalta mielestäni kyseinen valinta vie turhan paljon huomiota gaalan muilta, erittäin tärkeiltä tehtäviltä ja tavoitteilta. Sain aikanaan (aika kulkee nopeasti, siitähän on jo 5 vuotta) edellisessä työssäni Infront Finlandilla olla kolme vuotta tekemässä kyseistä urheilun juhlapäivää ja gaalan merkitys sen tekijöille ja urheilukansalle tuli aivan muista asioista kuin yhdestä kultaisesta kiekosta. En tietenkään halua ottaa arvoa pois keneltäkään vuoden urheilijalta, saatikka tämän vuoden voittajalta, onhan se yksi hienoimmista kunnianosoituksista jonka urheilija voi Suomessa saada ja varmasti jokainen voittaja on sen ansainnut. Varsinkin yksilöurheilijalle, se antaa lisäksi urheilijan brändille ja yhteistyökumppaneille yhden arvonimen lisää käytettäväksi, Vuoden Urheilija. Sen sijaan haluaisin, että mahdollisimman moni kokisi Urheilugaalan yhtenä tärkeänä suomalaisen urheilun ja liikunnan näyteikkunana, juhlapäivänä, jolloin annetaan arvoa kaikille urheilun parissa toimiville suomalaisille.

Itselleni hienoimmat ja tärkeimmät hetket gaalassa ovat aina olleet pienten paikallisten toimijoiden nostamiset valtakunnalliseen tietoisuuteen ja entisten mestareiden paluu valokeilaan. Palkituista välittyvä riemu ja ylpeys tehdystä hyvästä työstä, joka usein myös tulee esiin kiitospuheissa, toivottavasti tänäänkin. On myös tärkeää että esimerkiksi kotimainen urheilumarkkinointi, -journalismi ja tapahtumat ovat saaneen vuotuisen näyteikkunan miljoonayleisön silmissä. Jokainen ehdolle päässyt on jo tehnyt omalla alallaan ja alueellaan merkityksellistä työtä, Uunon saaja ainakin joidenkin mielestä vielä muitakin parempaa.

Suomalaisen urheilukulttuurin kannalta on myös erittäin hienoa että valtakunnallisen gaalan lisäksi ympäri maata järjestetään lukuisia alueellisia urheilugaaloja. Urheilun merkitystä voi nostaa monella tavalla, päivittäinen työ on tietysti se kaikkein arvokkain tapa, mutta on myös hienoa että urheiluväki on oppinut nostamaan omaa häntäänsä entistä paremmin ja että se näyttäytyy myös viihteellisessä pukuloistossa ja kotimaisten huippuartistien rinnalla perinteisemmän räkäposkella –lookin lisäksi. On tärkeätä näyttää eri tavoin, että urheilu on paljon muutakin kuin arvokisamitaleja tai jatkoaikavoittoja /-tappioita, se on päivittäistä työtä muiden hyväksi, omien unelmien tavoittelua, yhteisöllisyyttä, yhteiskuntavastuuta, hauskuutta ja juhlaa!

Onnea jo tässä vaiheessa kaikille ehdokkaille, olette tehneet ainutlaatuisen hyvää työtä omassa roolissanne, ehdokkuus on jo todella kova saavutus! Hauskaa iltaa kaikille Areenalle ja kotisohvilta tv:n kautta gaalaa seuraaville, Muistetaan tänään(kin) antaa arvoa kaikille liikunnan ja urheilun parissa työskenteleville, suomalaisen urheilun tekijöille. Urheilun markkinointia voi ja tulee tehdä monella eri tavalla, vielä on paljon työtä gaalankin tekijöillä että se olisi vielä merkityksellisempi tekijä kotimaisen urheilun kokoamisessa, mutta hienoa että urheilu tavoittaa taas uusia ihmisiä eri keinoin.

P.S. Tässä linkki vielä eilisen sykähdyttävimpään urheiluhetkeen, tätä suomalainen urheileva kansa on kauneimmillaan. Toivottavasti pojalle löytyy pelikaveri! https://twitter.com/VirtanenTatu/status/686575276315250688

P.P.S Eikä tarkoitus ole pilata mielensäpahoittajien päivää, te saatte illalla vääntää ja märistä ihan kuten aiempinakin vuosina, tottakai, just do it! Antaahan se meille urheiluntekijöille taas bensaa koko vuodeksi miettiä miten saisimme teidät myös entistä useammin katsomoihin tai markkinointiyhteistyöhön paikallisen seuranne kanssa, ja tietysti pihapeleille heti huomenna…

P.P.P.S. Ja vielä vieno (mutta ilmeisen turha) toive, hehkutetaan omaa suosikkia hänen saavutuksiaan nostaen, ei kaverin meriittejä vähätellen (psst, arvokisamitali missä tahansa lajissa on kova juttu)

Vili

Mikä voisi olla sinun Final Nightisi?

Jarkko Niemisen Final Night täytti maanantai-iltana Hartwall Arenan viimeistä courtside jakkaraa myöten. Erittäin tunnelmallinen ja viihteellinen tapahtuma oli yhden kaikkien aikojen urheilijamme joutsenlaulu ammattilaiskentille ja samalla Jarkon ensimmäinen ja viimeinen todella suuri tennistapahtuma Suomessa. Tämän tekstin tarkoitus ei ole käydä läpi Jarkon ainutlaatuista uraa eikä edes Final Night tapahtumaa, vaan pohtia miten voisimme Suomessa tehdä entistä enemmän isoja, entistä laajempaan kohderyhmään kolahtavia (urheilu)tapahtumia.

Sen verran haluan palata vielä eiliseen, että tapahtumasta voivat monet järjestäjät ottaa oppia. Arenalla oli sopivasti viihdettä, huumoria, vilkkuvia valoja ja muita tähtiä, mutta kaikkien tehtävänä ja tavoitteena oli nostaa illan päätähti entistä korkeammalle, ei varastaa showta ja otsikoita sooloilulla tai pönkittää omaa egoaan! Toinen merkittävä piirre oli katsojien ja Niemisen välinen kunnioitus. Jarkko halusi tehdä unohtumattomat läksiäiset itsensä lisäksi faneilleen ja tukijoukoilleen, fanit halusivat vielä kerran (tai useat varmaan ensimmäisen kerran) kiittää ja osoittaa arvostusta Maskun suurelle miehelle! Lopputuloksena oli upea suomalainen urheiluilta ainakin kaikille Hartwallilla olleille, todennäköisesti myös TV-katsojille. Kiitos vielä kaikille tapahtuman tekijöille ja mahdollistajille, loitte upean tapahtuman!

On tietyllä tavalla sääli että Jarkko Nieminen pääsi kokemaan loppuunmyydyn Hartwall Arenan ja maamme laulun (yksilöurheilijalle varmasti upea ja harvinainen hetki) vasta ammattilaisuransa viimeisenä päivänä. Eilisen kaltainen tapahtuma olisi varmasti ollut jättimenestys aiemminkin, tosin jollain toisella nimellä. Eiliseen iltaan liittyen, toivoisin että suomalainen urheiluelämä ottaisi entistä enemmän inspiraatiota ja mallia meidän musabisneksestä. Viime vuosina lukematon määrä kotimaisia bändejä ja artisteja on tehnyt omat ”Final Nightinsa” jäähallissa, Hartwall Arenalla, Cheek jopa kahdesti Olympiastadionilla. Apulanta, Haloo Helsinki, Jari Sillanpää, Robin, Sunrise Avenue, Kaija Koo… lista jatkuu loputtomiin ja lisää loppuunmyytyjä jäähalleja on varmasti tulossa. Edelleen lähes kaikkien edellä mainittujen arki on pienemmillä klubeilla ja suppeammalle kohderyhmälle, mutta isot illat piristävät kummasti ja tuovat musiikin / brändin isompien massojen tietoisuuteen.

Onko suomalainen musiikki nyt parempaa kuin aiemmin vai miksi samat artisti soittavat yhtäkkiä monta kertaa isommilla stageilla? Urheilussa puhutaan usein pelin tasosta ja sen merkityksestä yleisömääriin, turhan usein. Uskallan väittää että useimmissa lajeissa pelin taso on täysin riittävällä tasolla uskottavan tuotteen ja isojen yleisömäärien houkuttelemiseksi, mutta tuotteen markkinointi ei.

On ollut ilahduttavaa seurata miten eri lajien maajoukkueet ovat onnistuneet lisäämään suosiotaan ja saaneet isot massat liikkeelle niin kotiotteluissaan kuin myös mm. jääkiekon, lentopallon ja koripallon arvokisoissa. Myös perinteiset isot lajit, hiihto ja yleisurheilu vetävät edelleen suuria yleisömääriä kansainvälisiin tapahtumiinsa, samoin ralli. Paikallisesti on myös tullut hienoja onnistumisia, mm. Happee ja Kokkolan Tiikerit ovat vieneet finaaleita jäähalleihin ja tehneet yleisöennätyksiä, erinomaista reagointia menestykseen. Veikkausliigassa oli tällä kaudella Stadin Derbyt jotka houkuttelivat katsomoon paljon uusia ihmisiä, ensikertalaisia, joten hyviä esimerkkejä löytyy, mutta enemmänkin voisimme tehdä.

Kasvavana trendinä, meillä ja maailmalla, on että isot tapahtumat ja elämykset kiinnostavat ja myyvät. Toivonkin että entistä useampi laji ja seura tarttuu tilaisuuteen ja tekee oman suurtapahtumansa, toivottavasti tässä tapauksessa positiiviset kokemukset rohkaisevat ja antavat uskoa entistä useammille. Hyvänä esimerkkinä voi käyttää ranskalaista Stade Français rugbyseuraa, jonka yleisökeskiarvo pyöri 2000-luvun puolivälissä muutaman tuhannen paikkeilla. Kerran kaudessa seura varasi käyttöönsä Stade de France stadionin (kapasiteetti 80 000 paikkaa) ja vuosia myi areenan täyteen. Oliko peli parempaa kuin kauden muissa peleissä, ei, mutta he loivat tapahtuman, elämyksen ja panostivat sen markkinointiin, isosti! Kyseessä ei ollut loppuottelu, joten ison tapahtuman tekeminen ei ollut kiinni menestyksestä, kuten mainitsemissani kotimaisissa esimerkeissä on ollut. Hyvänä kotimaisena esimerkkinä toimii Talviklassikot, järjestäjien ei tarvinnut jännittää tuleeko ratkaisevaa seitsemättä loppuottelua että tapahtuma voidaan viedä isommalle areenalle. Jarkon iso ilta osui uran viimeiseksi, voisiko seuraava supertähtemme (missä lajissa tahansa) tehdä sen jo uran aikana joka ruokkisi lisää kiinnostusta myös "oikeita" pelejä kohtaan?

Ottakaa seurat ja lajiliitot mallia musiikista, talviklassikosta ja eilisestä Final Nightista, tunnistakaa oma kohderyhmänne ja miettikää miten saatte sitä kasvatettua. Onnistunut tapahtuma lähtee lajin, urheilijan tai seuran omista arvoista ja vahvuuksista joita voi kuorruttaa teemaan liittyvillä mausteilla, ei päälle liimatulla bling blingillä. Jarkko Niemisen kaltaisia supertähtiä ei ole montaa, mutta uskon että monilla paikallistoimijoilla on mahdollisuus nostaa omaa profiilia liikuntasalien puolapuista isommille areenoille, pelin tasosta se ei ole kiinni vaan markkinoinnista!

Mitä hyötyä isommista tapahtumista sitten seuralla voisi olla? Isommat areenat mahdollistavat isomman taloudellisen tuoton, ne houkuttelevat uusia ihmisiä lajin pariin, yhteistyökumppanit saavat uusia ja isompia mahdollisuuksia hyödyntää yhteistyötä, elämyksiä urheilijoille ja katsojille… Isoa ei kannata tehdä vain koska muutkin tekevät, mutta kannattaa miettiä löytyykö omasta yhteisöstä mahdollisuuksia nostaa tekeminen seuraavalle tasolle.

Vili

PS. Tennisihmisenä oli upea kokea eilinen Final Night. Omaan silmään Hartwall Arena ei ole koskaan näyttänyt yhtä hyvältä kuin sinisävyisenä tennisareenana jonka keskellä yksi kaikkien aikojen urheilijoistamme nautti täyden salin ja muiden urheilulegendojen arvostusta. Kiitos Jarkko! 

Avoin kirje Lahen päättäjille

Rakas kotikaupunkini Lahti. Tänään tuli ilmi että useista kaupungin puistoista on poistettu jalkapallomaalit koska ne koetaan vaaralliseksi, ne saattavat jopa kaatua jonkun päälle. Ymmärrän teidän huolenne loukkaantumisista, pahoistakin, ja on varmasti totta, että jossain päin Suomea kaatuneet jalkapallomaalit ovat saaneet tuhoisaa jälkeä aikaan. Ymmärrän myös vastuukysymyksen, jota te virkamiehet ja päättäjät joudutte pohtimaan, mutta en silti sulata ratkaisuanne!

Lahdesta käytetään usein (tai on ainakin käytetty) nimitystä urheilukaupunki, myös kaupungin omassa markkinoinnissa. On hienoa että kaupungissa järjestetään hiihdon ja usean muun lajin arvokisoja, kaupungissa pelaa muutama pääsarjatason palloilujoukkue ja useat menestyneet yksilöurheilijat ovat tuoneet kaupungille julkisuutta ympäri maailman, mutta onko pelkästään se teistä urheilukaupungin mittari?

Itse kasvoin Lahessa, jossa toki futiskentät lukittiin sekä suojattiin piikkilangalla ja vaseliinilla, mutta jossa siitä huolimatta lapsen ja nuoren oli mahdollista pelailla eri pallopelejä ympäri vuoden ja vuorokauden, kentillä ja puistoissa. Nyt viime aikoina tuntuu että yhä useammat täysin päättömät liikuntaan liittyvät kiellot tulevat nimenomaan tästä urheilukaupungista, miksi? Sattuuko kaupungissa enemmän haavereita kuin muualla, vai ovatko päättäjät todella vain niin pihalla että uskovat näin tekevänsä hyvää kaupunkilaisille. 

Itse miellän urheilukaupungin sellaisena, joka mahdollistaa kaupunkilaisten aktiivisen elämäntyylin. Urheilukaupunki yrittää löytää ratkaisuja miten ihmisille saataisiin tarjottua entistä enemmän ja parempia mahdollisuuksia omatoimiseen liikuntaan ja siihen myös taloudellisesti satsataan. On aina helpompi poistaa ja leikata, se jopa näyttää hyvältä kaupungin budjetissa, mutta mitä jos tekisittekin toisin päin? Kunnostaisitte maalit ja muut liikuntapaikat turvallisiksi, ottaisitte lahtelaiset mukaan suunnittelemaan uusia ja vanhoja liikuntapaikkoja, näyttäisitte että olette aidosti kaupunkilaisten asialla, mahdollistajana.

Olen itse laittanut omalla vapaa-ajallani pystyyn Pihapelipäivä –tapahtuman. Sporttisen PopUp –päivän helatorstaisin ja tapaninpäivänä, pyydän nyt teitä Lahden kaupungin päättäjät, että Lahti olisi tulevaisuudessa esimerkkikaupunki, jossa pelailu, yhdessä olo ja hauskapito olisi entistä vahvemmin osa jokaisen kaupunkilaisen jokaista päivää. Kaupungilta se vaatii tekoja, ei vain puheita liikunnan tärkeydestä ja hienoja esityksiä menneistä ja tulevista arvokisoista ja urheilulegendoista. Tulen mielelläni juttelemaan ja sparraamaan miten se voisi olla mahdollista. Voin myös luvata, että pieni rahallinen sijoitus nyt maksaa tulevaisuudessa itsensä helposti takaisin.

Ensimmäinen teko voisi olla kunnostaa maalit ja palauttaa ne puistoihin. Kuten eräs vanha lahtelainen ystäväni tänään facebookissa kirjoitti: ”Saksalassa, sillä nurmikentällä olen ensimmäisen kerran pelaillu maaleihin 1980-luvun puolivälissä". Tiedoksenne, hän on edelleen hengissä, voi hyvin ja rakastaa urheilua hyvin paljon, kuten minäkin! Eikä kaupunkia varmasti haittaa, jos muutama uusi urheilutähti saa myös ensi kimmokkeen kaupungin ylläpitämistä puistoista?
Rakkaudella synnyinkaupungin ja etenkin sen ihmisten (lasten) puolesta,

Vili Nurmi