Annoin tällä viikolla kahdelle eri opiskelijaryhmälle,
liikunta-alan ammattilaisia, tehtävän otsikolla, ”mitä jos satummekin
menestymään ja näkymään Riossa”. Kyseessä oli ”positiivisen
kriisiviestintäsuunnitelman” tekeminen jollekin Rion olympialaisissa
esiintyvälle suomalaiselle lajiliitolle tai muulle urheiluorganisaatiolle "odottamattoman" kiinnostuksen ja huomion varalle.
Kesäolympialaiset on maailman suurin urheilutapahtuma joka
tarjoaa neljän vuoden välein kymmenille urheilulajeilla niiden suurimman
näkyvyyden myös meillä Suomessa. Yle panostaa kisoihin ennen näkemättömän
paljon, tarjoten muun muassa yli 600 tuntia suoraa lähetystä televisiossa, yli
200 tuntia radiossa ja tuhansia tunteja netissä, puhumattakaan kymmenistä
muista medioista ja sosiaalisen median ”pöhinästä”. Kiitos jo tässä vaiheessa Ylen
tiimille erinomaisesta palvelusta, vaikka oma seuraaminen onkin ollut jopa
yllättävän vähäistä.
Kisat ovat ihastuttaneet ja vihastuttaneet katsojia, mutta
näkyvyyttä lajit ja urheilijat ovat saaneet. Hyvänä esimerkkinä golf, jota on
viimeisen viikon aikana katsonut useampi suomalainen kuin koskaan aiemmin. Myös
monissa muissa lajeissa yksittäiset urheilijat ovat nostaneet oman lajinsa
kyykkyviiniosastolta pariksi päiväksi näkyvälle paikalle asiakasvirtojen
keskelle. Benedict ”Pentti” Olah muistutti meitä suomalaisia pöytätenniksen
olemassa olosta, kamppailulajien naiset saivat tunteet pintaan sekä
suorituksillaan että haastatteluillaan jne, mutta mitä sitten?
Nyt kun Yle ja urheilijat tarjoavat sitä paljon kaivattua
medianäkyvyyttä, miten on mahdollista että sitä ei edes juuri pyritä hyödyntämään
paikallisesti? Uusien harrastajien rekrytointi, lajien tutuksi tekeminen, erilaiset
lajikokeilut, fanituotteiden myynti, uusien yhteistyökumppanien hankinta ja
lukuisat muut tärkeät tavoitteet olisivat nyt helpommin toteutettavissa kun
ihmisten vastaanottokanavat olympialajien osalta ovat auki! Parin viikon päästä
muut aiheet ja lajit taas valtaavat ihmisten ajatukset sekä mediahuomion ja
seuraavaa suurta, ilmaista mahdollisuutta saa taas odottaa olympiadin ajan.
Hollantilainen opiskelijani kertoi että esimerkiksi
Amsterdamin keskustaan on rakennettu olympiakylä jossa on paitsi kisastudio,
myös päivittäin vaihtuva lajiteema jonka avulla eri olympialajeja tehdään
tutuksi hollantilaisille. Samanlaisia kisastudioita on ympäri maailman, miksi
ei meillä Suomessa? Yhdelle lajille ponnistus on liian raskas, mutta paljon
puhutulla ”lajien välisellä yhteistyöllä” ja yhteistyökumppanien avulla
onnistuisi varmasti. Samalla teemalla kisastudioita voisi rakentaa jokaiseen
isompaan kaupunkiin, urheilun ja pientenkin lajien näkyvyys kasvaisi ja ennen
kaikkea seurat pääsivät esittelemään omia lajejaan ja kertomaan että myös
paikallisesti lajeja on mahdollista harrastaa. Yleinen vastaus saamattomuuteen
on resurssipula, mutta jos kasvua halutaan, pitää siihen myös uskaltaa panostaa.
Lajijohtajat ovat todennäköisesti Riossa edistämässä omia tärkeitä agendojaan,
mutta kyllä paukkuja pitää resurssoida myös kotimaahan!
En usko että minkään lajin harrastajamäärät lähtevät suureen
kasvuun pelkällä kansainvälisellä näkyvyydellä. Se on hyvä pohja jonka päälle
tulisi (hyvissä ajoin koska kisojen aikataulu on ollut jo kauan tiedossa)
rakentaa oma markkinointi- ja viestintäsuunnitelma paikallisesti ja luonnollisesti
myös toteuttaa se! Urheilijat ja Yle jakavat hyviä syöttöjä, nyt pitäisi löytyä
niitä paikallisia viimeistelijöitä maalipaikoille.
Kisoja on vielä jäljellä ja muutaman viikon päästä
starttaavat paralympialaiset, vielä on aikaa hyödyntää.
Hyvää kisafiilistä toivottaen,
Vili
Linkkejä:
Juttu Leedsin kisastudiosta: http://www.visitleeds.co.uk/news/Mill-Sq-City-Beach-Olympic-FanZone.aspx
Finmpanelin katsojaluvut: http://www.finnpanel.fi/tulokset/tv/vko/top/2016/32/yle2.html
HS:n juttu Ylen kisatelevisionnista: http://www.hs.fi/urheilu/a1468894213422
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti