Menestyshullua huttua

Kaisa Mäkäräinen kommentoi viime viikon Enbuske, Veitola, Salminen –ohjelmassa suomalaisten fanittamista ja kuinka suuri merkitys urheilijan menestyksellä on ihmisten kiinnostukseen yksilöä kohtaan. Haastattelussa Mäkäräinen myös totesi kuinka esimerkiksi Ässien tai Jokereiden kannattajat kantavat valitsemansa seuran värejä elämänsä loppuun asti, kun taas yksilöurheilijoiden suosio heittelee menestyksen mukaan. Taisipa jutustelussa nousta myös tuttu ja turvallinen ”suomalaiset ovat menestyshullua kansaa” totuus esiin.

Menestyshullu -hokema on iskostunut vahvasti osaksi yleistä keskustelua kun puhutaan lajin seuraamisesta, katsojamääristä ja yhteistyökumppaneiden hankkimisesta. Valitettavasti arvostetutkin urheilujohtajat taitavat jopa uskoa tuohon höpöhöpöön, ainakin niin innokkaasti osa sitä viljelee kommenteissaan. Entäpä jos me suomalaiset emme olekaan muita kansakuntia menestyshullumpia, entä jos menestyshulluus johtuukin tekemättömästä tai huonosti tehdystä työstä?

Menestys on urheilun helpoimmin tuotteistettava asia! Urheilussa kilpaillaan paremmuudesta ja on luonnollista, että siinä taistelussa parhaiten pärjäävät kiinnostavat myös useimpia seuraajia. Jos siis tarjoamme katsojille vain urheilua, menestys siinä määrittää pitkälti suosiomme. Olisiko Chicagon kaduilla ollut miljoona ihmistä juhlimassa jos Blackhawks ei olisi voittanut Stanley Cupia, tuskin, menestyshulluja siis amerikkalaisetkin?! Menestys tuo aina lisäulottuvuuden tarinaan joka kiinnostaa ihmisiä ympäri maailman, mutta se itse tarina kannattaa rakentaa muiden elementtien varaan. Mäkäräisen haastattelun jälkeen jäin miettimään miten muilla viihteen aloilla taistellaan kuluttajien, fanien, suosiosta. Miksi toisaalta ihmiset sitoutuvat ässiin tai jokereihin eliniäksi, mutta yksilöurheilijoiden suosio pomppii kuin jojo ylös ja alas menestyksen mukaan?

Miten esimerkiksi muusikot ja yhtyeet varmistavat että heidän keikoillaan riittää yleisöä ja että musiikkia kuunnellaan? Kyllä, itse musiikilla on edelleen merkittävä rooli kokonaisuudessa, mutta entistä aktiivisemmin he ovat myös yhteydessä faneihinsa eri medioiden kautta ja tarjoavat erilaisia tarttumapintoja uusille kohderyhmille. Bändit haluavat olla esillä julkisuudessa, antavat paljon haastatteluita, ottavat kantaa erilaisiin asioihin, markkinoivat musiikin ulkopuolisia tuotteita aktiivisesti ja keskustelevat faniensa kanssa muun muassa sosiaalisessa mediassa. Jokainen biisi ei voi olla hittibiisi, mutta musiikin ulkopuolisella tekemisellä varmistetaan että kiinnostus artistia tai bändiä kohtaan säilyy, kasvatetaan uutta fanipohjaa ja sitoutetaan jo olemassa olevia faneja entistä paremmin. Ja olemalla entistä kiinnostavampi, myös todennäköisyys seuraavan kappaleen onnistumiselle on suurempi…

Jokaisella artistilla ja bändillä on oma persoonansa ja kaikilla on oma tapansa ylläpitää suhdettaan faneihin. Cheek on varmasti paras esimerkki miten luodaan musiikin ympärille kiinnostavaa sisältöä, mutta yhtä lailla urheilijat voivat ottaa oppia JVG:stä, Sannista tai vanhemman polven Apulannasta ja Anssi Kelasta. Hittibiisit, kuten urheilussa menestys, vaikuttaa artistin suosioon, mutta tekemällä muutakin kuin vain lauluja kuunneltavaksi ne varmistavat että yksittäisten onnistumisten ja epäonnistumisten merkitys suosiolle on mahdollisimman pieni, ainakin negatiivisesti.

Jos musiikki tarjoaa paljon ”pelin ulkopuolista” toimintaa, samaa voi sanoa myös seurajoukkueista. Seuroihin on tänä päivänä huomattavasti helpompi sitoutua kuin yksilöurheilijoihin. Seurat järjestävät tapahtumia, tekevät paljon hyväntekeväisyyttä, myyvät fanikamaa, kommunikoivat lähes päivittäin faniensa kanssa jne. Seuroilla on strategioita miten ne pyrkivät kasvattamaan fanipohjaansa, tavoitteena että menestyksen merkitys suosiolle olisi mahdollisimman pieni. Silloin kun menestys osuu kohdalle, kannattaa siitä tietysti ottaa täysi hyöty irti, mutta todellinen kiinnostus paljastuu heikompina aikoina. Mitä muuta siis tarjoamme kuin suorituksia kentällä, ladulla tai moukarihäkissä?

Urheilijat, suunnitelkaa entistä paremmin oma tarjontanne kentän ulkopuolella, aivan kuten yhdessä valmentajan kanssa suunnittelette portaat menestykseen urheilussa. Jos ja kun halutaan olla kiinnostava päivästä toiseen katsojien ja yhteistyökumppanien silmissä, sen eteen täytyy tehdä töitä, muuallakin kuin harjoituskentällä. Fan Relationship Management ei pitäisi olla vain joukkueurheilun arkea, yhtä lailla yksilöurheilijat voivat vaikuttaa omaan kiinnostavuuteen omalla (ja oman tiimin) päivittäisellä suunnitelmallisella tekemisellä jotta kiinnostus ei ole kiinni vain yksittäisen urheilusuorituksen onnistumisesta. Toisaalta, voimmehan jatkaa totutulla linjalla ja hokea päivästä toiseen, suomalaiset ovat menestyshullua kansaa!

Vili

PS. Kyllä, meiltä löytyy myös urheilijoita jotka ovat onnistuneet tuotteistamaan itsensä jo erittäin hyvin, muullakin kuin menestyksellä tai sen avulla. Kaisa Mäkäräinen on tutkimusten mukaan maamme kiinnostavin urheilija, joten tämä teksti ei ole kritiikkiä Kaisaa kohtaan, vaan ärtymys menestyshullua skeidaa kohtaan!