Mikä voisi olla sinun Final Nightisi?

Jarkko Niemisen Final Night täytti maanantai-iltana Hartwall Arenan viimeistä courtside jakkaraa myöten. Erittäin tunnelmallinen ja viihteellinen tapahtuma oli yhden kaikkien aikojen urheilijamme joutsenlaulu ammattilaiskentille ja samalla Jarkon ensimmäinen ja viimeinen todella suuri tennistapahtuma Suomessa. Tämän tekstin tarkoitus ei ole käydä läpi Jarkon ainutlaatuista uraa eikä edes Final Night tapahtumaa, vaan pohtia miten voisimme Suomessa tehdä entistä enemmän isoja, entistä laajempaan kohderyhmään kolahtavia (urheilu)tapahtumia.

Sen verran haluan palata vielä eiliseen, että tapahtumasta voivat monet järjestäjät ottaa oppia. Arenalla oli sopivasti viihdettä, huumoria, vilkkuvia valoja ja muita tähtiä, mutta kaikkien tehtävänä ja tavoitteena oli nostaa illan päätähti entistä korkeammalle, ei varastaa showta ja otsikoita sooloilulla tai pönkittää omaa egoaan! Toinen merkittävä piirre oli katsojien ja Niemisen välinen kunnioitus. Jarkko halusi tehdä unohtumattomat läksiäiset itsensä lisäksi faneilleen ja tukijoukoilleen, fanit halusivat vielä kerran (tai useat varmaan ensimmäisen kerran) kiittää ja osoittaa arvostusta Maskun suurelle miehelle! Lopputuloksena oli upea suomalainen urheiluilta ainakin kaikille Hartwallilla olleille, todennäköisesti myös TV-katsojille. Kiitos vielä kaikille tapahtuman tekijöille ja mahdollistajille, loitte upean tapahtuman!

On tietyllä tavalla sääli että Jarkko Nieminen pääsi kokemaan loppuunmyydyn Hartwall Arenan ja maamme laulun (yksilöurheilijalle varmasti upea ja harvinainen hetki) vasta ammattilaisuransa viimeisenä päivänä. Eilisen kaltainen tapahtuma olisi varmasti ollut jättimenestys aiemminkin, tosin jollain toisella nimellä. Eiliseen iltaan liittyen, toivoisin että suomalainen urheiluelämä ottaisi entistä enemmän inspiraatiota ja mallia meidän musabisneksestä. Viime vuosina lukematon määrä kotimaisia bändejä ja artisteja on tehnyt omat ”Final Nightinsa” jäähallissa, Hartwall Arenalla, Cheek jopa kahdesti Olympiastadionilla. Apulanta, Haloo Helsinki, Jari Sillanpää, Robin, Sunrise Avenue, Kaija Koo… lista jatkuu loputtomiin ja lisää loppuunmyytyjä jäähalleja on varmasti tulossa. Edelleen lähes kaikkien edellä mainittujen arki on pienemmillä klubeilla ja suppeammalle kohderyhmälle, mutta isot illat piristävät kummasti ja tuovat musiikin / brändin isompien massojen tietoisuuteen.

Onko suomalainen musiikki nyt parempaa kuin aiemmin vai miksi samat artisti soittavat yhtäkkiä monta kertaa isommilla stageilla? Urheilussa puhutaan usein pelin tasosta ja sen merkityksestä yleisömääriin, turhan usein. Uskallan väittää että useimmissa lajeissa pelin taso on täysin riittävällä tasolla uskottavan tuotteen ja isojen yleisömäärien houkuttelemiseksi, mutta tuotteen markkinointi ei.

On ollut ilahduttavaa seurata miten eri lajien maajoukkueet ovat onnistuneet lisäämään suosiotaan ja saaneet isot massat liikkeelle niin kotiotteluissaan kuin myös mm. jääkiekon, lentopallon ja koripallon arvokisoissa. Myös perinteiset isot lajit, hiihto ja yleisurheilu vetävät edelleen suuria yleisömääriä kansainvälisiin tapahtumiinsa, samoin ralli. Paikallisesti on myös tullut hienoja onnistumisia, mm. Happee ja Kokkolan Tiikerit ovat vieneet finaaleita jäähalleihin ja tehneet yleisöennätyksiä, erinomaista reagointia menestykseen. Veikkausliigassa oli tällä kaudella Stadin Derbyt jotka houkuttelivat katsomoon paljon uusia ihmisiä, ensikertalaisia, joten hyviä esimerkkejä löytyy, mutta enemmänkin voisimme tehdä.

Kasvavana trendinä, meillä ja maailmalla, on että isot tapahtumat ja elämykset kiinnostavat ja myyvät. Toivonkin että entistä useampi laji ja seura tarttuu tilaisuuteen ja tekee oman suurtapahtumansa, toivottavasti tässä tapauksessa positiiviset kokemukset rohkaisevat ja antavat uskoa entistä useammille. Hyvänä esimerkkinä voi käyttää ranskalaista Stade Français rugbyseuraa, jonka yleisökeskiarvo pyöri 2000-luvun puolivälissä muutaman tuhannen paikkeilla. Kerran kaudessa seura varasi käyttöönsä Stade de France stadionin (kapasiteetti 80 000 paikkaa) ja vuosia myi areenan täyteen. Oliko peli parempaa kuin kauden muissa peleissä, ei, mutta he loivat tapahtuman, elämyksen ja panostivat sen markkinointiin, isosti! Kyseessä ei ollut loppuottelu, joten ison tapahtuman tekeminen ei ollut kiinni menestyksestä, kuten mainitsemissani kotimaisissa esimerkeissä on ollut. Hyvänä kotimaisena esimerkkinä toimii Talviklassikot, järjestäjien ei tarvinnut jännittää tuleeko ratkaisevaa seitsemättä loppuottelua että tapahtuma voidaan viedä isommalle areenalle. Jarkon iso ilta osui uran viimeiseksi, voisiko seuraava supertähtemme (missä lajissa tahansa) tehdä sen jo uran aikana joka ruokkisi lisää kiinnostusta myös "oikeita" pelejä kohtaan?

Ottakaa seurat ja lajiliitot mallia musiikista, talviklassikosta ja eilisestä Final Nightista, tunnistakaa oma kohderyhmänne ja miettikää miten saatte sitä kasvatettua. Onnistunut tapahtuma lähtee lajin, urheilijan tai seuran omista arvoista ja vahvuuksista joita voi kuorruttaa teemaan liittyvillä mausteilla, ei päälle liimatulla bling blingillä. Jarkko Niemisen kaltaisia supertähtiä ei ole montaa, mutta uskon että monilla paikallistoimijoilla on mahdollisuus nostaa omaa profiilia liikuntasalien puolapuista isommille areenoille, pelin tasosta se ei ole kiinni vaan markkinoinnista!

Mitä hyötyä isommista tapahtumista sitten seuralla voisi olla? Isommat areenat mahdollistavat isomman taloudellisen tuoton, ne houkuttelevat uusia ihmisiä lajin pariin, yhteistyökumppanit saavat uusia ja isompia mahdollisuuksia hyödyntää yhteistyötä, elämyksiä urheilijoille ja katsojille… Isoa ei kannata tehdä vain koska muutkin tekevät, mutta kannattaa miettiä löytyykö omasta yhteisöstä mahdollisuuksia nostaa tekeminen seuraavalle tasolle.

Vili

PS. Tennisihmisenä oli upea kokea eilinen Final Night. Omaan silmään Hartwall Arena ei ole koskaan näyttänyt yhtä hyvältä kuin sinisävyisenä tennisareenana jonka keskellä yksi kaikkien aikojen urheilijoistamme nautti täyden salin ja muiden urheilulegendojen arvostusta. Kiitos Jarkko!